Olen viime aikoina kärsinyt tekemisen puutteesta ja kutonut niin että käsiin sattuu. Pipoja on tullut tehtyä 4 lisää mutta yhteenkään en ole niin tyytyväinen kuin keltaiseen Esther-myssyyni. Harmittaa etten tehnyt toisesta väristä toista samalla mallilla sillä ostin Anttilan alennushinnalla sekä harmaata että vihreää Mamboa. Taidanpa ostaa kumpaistakin vielä kerät ja tehdä jämistä Estherit. Lisäksi haluaisin keltaisesta tehdä tumput. Valmiita tekeleitäni en ole saanut kuvattua joten pahoittelen tylsää kuvatonta postausta tällä erää.

Puikoille on hypännyt tänään viimein Haaviston kirjan no 95 perhoslapaset. Lisäksi iloisesti törmäsin baarissa erään miehen kirpparilta ostamiin lapasiin joiden kuvion opettelin siltä istumalta ja raapustin kotimatkalla kalenteriini muistiin. Lankavarastostani kaivelin lankoja osaamatta päättää värejä. Mutta ehtiihän sitä sitten kun yhdet kirjoneulelapaset edes valmiiksi saan. Menossa on monta muutakin projektia, mm. kahdet sukat Ilun langoista, lapaset Teddystä ja monenmonta ikiprojektia. Mistä sanoista muuten tulee UFO? Olen käsittänyt että se liittyy juuri noihin pitkään keskeneräisiksi töiksi jääneisiin kutomuksiin, eikö?

Hassu homma kävi äitini luona käydessäni. Lainasin sukat varpaitani kylmätessä (ihme kyllä en ollut omia ottanut mukaan kuten tapanani nykyään yleensä on), ja sain lainaan omatekemät kirjoneulesukat joiden kuvionkin olin päästä keksinyt aikanaan. Ja niiden tekemisestä on ainakin 15 vuotta. Jotensakin järkyttävää huomata ajankulun tuolla tavoin. En ole kutonut kirjoneuleita tuon aikajakson jälkeen (en muutenkaan kutonut n. 7-8 vuoteen lainkaan) joten päätin lainata sukat ja kopioida kuvion omiin sukkiini. En edelleenkään käsitä miten voi olla tuosta niin kauan. Minne kaikki vuodet katosivat. Järkyttävää.