Kesän saapuessa täyteen kukoistukseensa, istuskelen kaikki mahdolliset ajat yleensä pyörän selässä, rannalla ja uimassa. Kutimet mukana keikkuen. Tapanani on värkätä sen miljuunat kutomukset samaan aikaan, joten mukana on yleensä 2-3 tekelettä joita kudon sen minkä ehdin loikoiluilta, lueskeluilta ja uimisilta. Jep, tänään tuli heitettyä talviturkki mereen, hyytävän kylmää oli mutta fiilis mitä parhain sen jälkeen. Tässä rantakuvaa eiliseltä reissulta, kuvassa Fabelin langasta tuttuakin tutumpi lempimallini A. Cookien Monkeys. En ymmärrä mitä tapahtui tällä kertaa, sillä toinen on toista sukkaa paljon löysempi ja sukat ovat todella eripariset kokonsa puolesta. Purkamaan en lähde mutta mietin että pitäiskö jämäksi jääneistä langoista koota kolmas sukka joka matsaisi jompaankumpaan sukkaan. Luulenpa että tämä jää vain ajatuksen tasolle.

Olen alkanut kutomaan myös Regian Hand-dye effect langasta huivia ja todennut että lanka on jotain käsittämättömän järkyttävää neulottavaa. Lankakerä on tehty niin löyhäksi että se hetkessä "purkautuu" ja menee aivan hillittömään sotkuun. Olen jo pariin kertaan selvittänyt solmuja pitkään ja hartaasti, niin että viimeisimmillä kerralla otin sakset käyttöön ja meinasin silputa samantien koko kerän ja huivin alkuni. Hillitsin kuitenkin raivoni ja napsaisin helvetillisesti kiroten langan vain yhdestä kohtaa poikki ja selvitin solmut. En uskalla tuota lankaa enää kutoa kuin hissunkissun kotona vaalien kerää kuin silmäterää. Ihan vihoviimeistä hommaa matkaavalle levottomalle naisihmiselle. Ennustan että huivi ei valmistu koskaan ja kostoksi otan sakset ja silppuan tuon kerän lisäksi sen toisen avaamattomankin kerän. Murr.