Pitkä kuuma kesä on takana ja ei voi kuin todeta että oli ehkä elämäni ihanin ja kamalin kesä. Rakastan aurinkoa ja hellettä ja sitä kerrankin piisasi, jopa niin paljon että viime metreillä alkoi minunkin henkilökohtainen helteen kestoraja ylittyä. Eikä vähiten siksi että asunnossamme oli 30 astetta ja yli viikkotolkulla, mikä teki nukkumisesta melkoisen mahdotonta. Onnistuin kuitenkin ottamaan helteestä kaiken mahdollisen irti, en ole minään kesänä uinut, pyöräillyt ja lojunut rannoilla niin paljon kuin tänä vuonna. Olen myös ollut suunnattoman onnellinen nykyisen kotini sijainnista, ensimmäinen kesä Vallilassa mahdollisti unelmien kesän toteutumisen helposti ja vaivattomasti, uintiretket olivat kaikki alle puolen tunnin pyörämatkan päässä, joskus jopa kävelin lähimmälle rannalle.

Kaiken ihanan keskellä tapahtui myös joitain ikäviäkin episodeja, polveni on nyt ikävässä hapessa edelleen mutta siihen on sentään viimein apua tulossa. Toinen hieman ikävästi kesää haitannut seikka oli se että kamerani teki toistamiseen tenän joten en saanut ihan niin mielinmäärin taltioitua kesän kohokohtia ja upeita maisemia kuin olisin tahtonut. Olin ilman kameraa ensin touko-kesäkuun vaihteessa, ja sitten uudestaan heinä-elokuun vaihteessa. Molemmilla kerroilla kameraton jakso kesti kutakuinkin kuukauden. Onneksi kuitenkin siinä välissä oli kameran "ihmeparantuminen" joten jotain muistoja sentään on kesähelteiltäkin taltioitu. Nyt olen saanut jo seuraavan kameran käyttöön, vielä kun oppisi sitä kunnolla käyttämään. Blogaaminen on siis jäänyt osittain kameraongelmien vuoksi pitkäksi aikaa väliin vaikka muuten olisin mielelläni jotain täällä jo aiemmin esitellyt. Mutta näillä eväillä mennään syksyä kohti jo kovaa vauhtia.

Neulominen ei lopahtanut helteilläkään, sen sijaan ihmeen kiireinen kesäaikataulu hieman hidasti tahtia, varsinkin kesän lopulla. Kutomukset olivat kuitenkin aina rannoilla ja reissuilla mukana ja kudoin silloin tällöin rivin-kaksi vaikken juurikaan pitkää aikaa kerrallaan malttanut neuleen ääressä nyhvätä kun lämmin meri kutsui uimaan tuntitolkulla tai piti kavereiden kanssa juosta iltariennoissa. Pyöräillessäkin on vähän huonompi kutoa... ;) Tässä huomaa hyvin että kun ei tarvitse enää bussissa istuskella oikeastaan ikinä niin ei yksinkertaisesti ehdi neuloa yhtään niin paljon kuin ennen! No en silti ikinä vaihtaisi takaisin entiseen, täytyy vaan kestää nämä kaupunkilaisuuden "kirot" kuin nainen.

Valmista on neulerintamalla kuitenkin elokuun viime metreillä syntynyt ja muutakin mukavaa tapahtunut. Viime viikolla Priima avasi uuden liikkeensä ja koska asun naapurustossa niin sinnehän oli pakko suunnata heti maanantaina. Ja torstaina. Ja perjantaina! :D Liike on oikein viihtyisä ja ihanan tilava. Tykkäsin kyllä vanhastakin Priimasta paljon mutta ei tämä uusi ole millään muotoa pekkaa pahempi, päinvastoin. Keskelle on rakennettu neulojille pieni keidas pöytineen ja tuolineen johon voi istahtaa lukemaan, neulomaan tai vain juttelemaan ja juomaan kahvia. Paikka minun makuuni todellakin! Torstaina oli ensimmäinen neuletapaaminen ja voi että oli mukavaa. Mukavan seuran ja hyvät kakkutarjoilut kruunasi arvonta, jossa onnenhaltijana toiminut Villakettu nosti ihmeekseni minun lappuni ylös! Ja vielä hienompaa oli se että olin jo muutenkin ajatellut ostaa avajaistarjouksessa olleita Araucanianin Rancoa 2 kerää, ja kas kummaa, voittona oli juurikin tuota lankaa 2 kerää! Olin mykistynyt. Lisäksi sain pyynnön tulla seuraavana aamuna jälleen paikalle, ja siitä sitten lisää myöhemmin, torstaina pitäisi postiluukun täälläkin kalahtaa... Sitä odotellessa, tässä Priimasta kuvia.

Tässä myös arpajaisvoittoni, 2 uusinta villavauvaani. Mitäköhän näistä tekisi? Ehdotuksia?

Ja sitten niihin kesäisiin maisemiin, tällaisissa tunnelmissa olen neulonut pitkin maita ja mantuja, nämä kuvat otettu lempipaikaltani Suomenlinnassa, jossa tänä vuonna kävin ennätysmäärän, viisi kertaa. Ah, kesä!

Mustikkamaalta hupaisa kuva (omasta mielestäni ainakin) kun sattumalta jo edesmenneet aurinkolasini sattuivat hassusti lehden päälle sopivaan asentoon:

Kesäneuleenani toimi kesäpipo vol 3 jonka suunnitellusti pistin alulle Kaunissaaressa heinäkuun alussa, ja kudoin sitä Mustikkamaalla, Pikkukoskella ja Lauttasaaren rannoilla sekä useammalla retkellä Tampereelle, jossa sen sain jälkimmäisellä valmiiksi heinäkuun loppupuolella. Pipo kuvattiin myös siellä mutta koska kamera ei ollut minun (omani hajosi toistamiseen juuri tuolla reissulla) kuvien kinuaminen on jäänyt mappi Ö:hön. Tampereella kävin myös lankakaupoissa, Taito-Shopista lähti 2 kerää Kirjopirkkaa, jota en ole Helsingistä onnistunut löytämään. Lisäksi löysin aivan ihanan pienen lankakaupan hotellimme läheltä sivukujalta mutten enää muista sen nimeä. Siellä oli mielettömän ihania lankoja mutta budjettini oli jo tuolta erää käytetty joten mitään en mukaan ostanut. Seuraavalla Tampereen reissulla sitten ehkä. Mutta tässä tämä pipo. Muut valmistuneet työt postaan myöhemmin, onhan tässä raporttia jo enemmän kuin tarpeeksi yhteen polkkaukseen!

Lankana Priimasta ostettu SSH:n (vaimikälie) puuvillalanka, pyöröpuikot 2,5 ja malli omasta päästä improvisoiden tuotettua kaapelikuviota.

On vaikea päättää tuliko tästä mieleinen vai ei kun ei alunperinkään ollut sitten minkäänlaista suunnitelmaa toteutukseen. Kai tää ihan kiva on. Ehkä. Väri ainakin on mieleinen, liila kausi on muutenkin nyt kovasti päällä pitkästä aikaa. Vaikka toki vihreän ja petroolin sävyt ovat yhä nekin voimakkaasti mukana. Eilisen kuvaussession toteutin tyyliin "kaikki tehot elämästä irti". Eli tiukan treenaamiseen jälkeen piti samaan aikaan nauttia ulkoilusta, kuvata tamineet ja puhua piiiiiiiiiiiiiiitkä juorupuhelu rakkaan laiminlyödyn ystävän kanssa. Paljon ehtii kun samaan aikaan tekee. Tuosta sitten pikapikaa juoksin vielä kaupan kautta kotiin syömään ja ei kun salille uudestaan. Tällä kertaa tosin minä komensin ja muut huhkivat. Kyllä syksyssä on oma hohtonsa vaikka se ei ikinä lempivuodenaikani ole ollutkaan. Ehkä se maistuisikin aina näin mukavalle jos jokainen kesä olisi yhtä ihana kuin tämä kesä?