Kiirettä on pukannut kun polvivammainen on seikkaillut maailmalla. Tällä kertaa olin piipahtamassa Suomen Turuus parin päivän ajan. Ilokseni löysin netistä tiedon että saapumispäivänäni Lankabaarissa oli torstaina 3-vuotisjuhla ja neuletapaaminen, jonne sitten heti kaupunkiin saavuttuani säntäsin. Otin kuviakin tapaamisen yhteydessä tarkoituksenani laittaa niitä tänne blogiin mutta valitettavasti seuraavana päivänä onnistuin pudottamaan Klubin yläkerrassa muistikortin keikan aikana lattialle. Jos joku siellä käy niin saa kysyä onko lavan edestä vasemmalta puolelta löytynyt moista. ;) Jostain syystä ko. paikassa ei vastata puheluihin, ei palautelaatikon viesteihin, eikä sähköposteihin. Hivenen ärsyttävää, joten olisi todella mahtavaa jos joku turkulainen voisi käydä paikan päällä kysymässä, täältä Helsingistä on kuitenkin vähän turhan pitkä matka mennä vain kyselemään... Eli pe 3.9. kortti sinne lattialle putosi ja minä hölmöläinen luulin vain että se oli roska ja potkaisin sen todennäköisesti lavan edessä olevan kaiteen taakse. Kumarruin pimeässä vielä katsomaan että mikä se oli, mutta kun en heti nähnyt sitä niin unohdin koko jutun - ikävä kyllä. Seuraavan muistikortin tuotoksiakaan en nyt näköjään tänne koneelle saa, kamera väittää että muistikortti on lukittu. Mitäköhän sekin tarkoittaa, osaako joku sanoa? Ei ole helppoa tämä elo näiden vempainten kanssa taaskaan näköjään, hermot menisi jos olisi enää hermoja mitkä mennä... ;) Mutta onneksi olin tänne ladannut jo valmistuneita töitä jotta on nyt ainakin pari postausta mahdollista niiden varassa tehdä.

Mutta se siitä stoorista, takaisin Turkuun. Lankabaarin neuletapaamisessa tapasin monta mukavaa neulojaa ja aika meni rupatellessa ja kutoessa niin vauhdilla että en ehtinyt vilkuilla lankoja juuri lainkaan. Juttelin aika paljon tällaisen hauskan miehen kanssa joka on maanviljelijä ja kutoo "tuttipipoja" myyntiin: www.myssy.net/intronew4.htm. Lisäksi tutustuin moneen blogin pitäjään ja räveltämön jäseneen, yhden kanssa sitten päädyimme vielä jatkamaan ravintolaan syömään ennenkuin jatkoin muihin menoihini. On kyllä todella hienoa miten tällaisen harrastuksen kautta löytää nopeasti jutun juurta erilaisten ihmisten kanssa. Kuten viime postauksessa vinkkasin niin Me Naiset teki Lankatalo Priimassa juurikin tästä aiheesta jutun uusimpaan numeroonsa joka on nyt yhä kaupoissa myynnissä, käykääpä kurkkimassa. Minäkin olen päässyt ääneen tuossa "Viikon Olennaiset" artikkelissa, huvittavaa ja kivaa. Juttu on sivulla 14 (winkwink jos et halua koko lehteä ostaa). Odotan jo innolla ensi torstain Priiman tapaamista, siellä on vaan niin mukavaa!

Tarkoitukseni oli Turussa käydä museoissa ja gallerioissa sekä tsekata Piikkopirta jota en kerran löytänyt ja toisella kertaa en sinne ajoissa ehtinyt. Innostuin kuitenkin Luostarinmäen käsityöläismuseossa niin kovasti juttelemaan paikalla olleiden mukavien käsityöläisten ja museovalvojien kanssa että en ehtinyt taaskaan Piikkopirtaan lainkaan. Mutta nyt sentään tiedän missä kohtaa se sijaitsee, joten ehkä ensi kerralla sitten joskus sinne sisään asti pääsen? Otin käsityöläismuseossa todella paljon kuvia mutta ne nyt tosiaan harmi kyllä ovat siinä muistikortissa joka katosi. Hyvät muistot kuitenkin jäivät, tuo alue on aivan ihana ja opin mitä tarkoittaa umpipähkä, pataluha, käspaikka ja rotinat. Suosittelen lämpimästi siellä käymistä jos et ennen ole käynyt. Itse olen käynyt joskus lapsena luokkaretkellä mutta en muista siitä juuri mitään. Museo meni tosin tältä kesältä viikonloppuna kiinni mutta on auki jonain viikonloppuna syksyllä ja sitten taas keväästä.

Ohikulkeissani käväisin Käsityö-Elisassa josta sitten aikeista huolimati tarttui mukaan lankaa. Tarjouksessa ollut Noron Kureyon (6,90/kerä) alkoi himottamaan kun väri sattui sopimaan päällä olleeseen farkkutakkiini ja juuri valmistuneeseen huiviini jonka esittelen teille kohta tässä postauksessa. Tässä tuo ostamani lanka ja väri: www.yarnela.com/catalog/item/794880/7414922.htm. Käsityö-Elisassa oli mahtava palvelu, sain mm. ohjeen myyjän (vai olisiko ollut omistaja?) päällä olleeseen pystyraitaiseen liiviin, joka oli tehty juurikin Noron Kureoynista. Itse en ostamiani lankoja aio siihen kuitenkaan käyttää vaan teen pipon ja lapaset. Nyt ehkä hieman harmittaa etten ostanut lankaa enempää mutta yritän kestää kuin nainen ja tehdä liivin vaikka jämälankaprojektina kun lankaa tosiaan edelleen kotona on enemmän kuin laki sallii... ;)

Ja sitten viimein valmistuneisiin neuleisiin. Eli tässä uusimmasta Knittystä löytynyt hauska Coquille-huivi.

Tässä tekele vielä myttynä Töölönlahden rannan kivellä jossa kävin muutamana päivänä ohikulkeissani istumassa ja neulomassa. Kudoin huivia pitkin kesää lähinnä ulkoilmassa kuten on varmaan selväksi käynyt, samaan tyyliin kuin kaikki muutkin tämän kesän kutomukset. En voi millään uskoa että näistä kuvista on alle kaksi viikkoa, sen verran radikaalisti on sää nyt muuttunut kesästä lähes suoraan syksyyn. En tykkää yhtään, mutta ei auta kuin taas tottua ikävään pimeyteen ja kylmyyteen. Ehkä tämä huivikin vähän auttaa ja lämmittää?

Tässä huivi valmiina Vallilan kallioilla. Lankana liukuvärjättyä vironvillaa, puikot 3,5 ja 6 Addin pyöröpuikot. Tein taas oman pääni mukaan sillä ensin pelkäsin huivista tulevan liian pieni, sitten en seurannut enää ohjetta ja tuli tehtyä mokiakin. Huivista tuli lopulta ehkä turhan iso mutta toisaalta siinä on hyvät puolensa. Ainakin nyt Turun reissulla, jossa tätä käytin ensimmäistä kertaa, huivi lämmitti ihanasti sillä en ollut varautunut pientä farkkutakkia kummemmalla takilla liikkumaan paikasta toiseen.

Tässä lopuksi pari onnetonta yritystä kuvata itse huivia hartioille kiedottuna. Taidan tehdä vielä toisen ohuemmasta langasta ja ohjeen mukaan pienemmän. Huivi on sopivan aivotonta hommaa niin matkustamiseen, telkkarin katsomiseen kuin neuletapaamisiinkin. ;)