Rakastan monia asioita elämässä. Ne ovat usein niitä pieniä arkipäiväisiä, joskus jopa monen mielestä mitättömiä asioita, jotka kuitenkin saattavat muuttaa koko päivän tai viikon suunnan. Itselleni aurinko on aina ollut yksi näistä asioista. Oli kesä tai talvi, jos aurinko paistaa kun herään, ilahdun kerta kerran jälkeen. Talvella riemu auringosta korostuu kun saattaa mennä viikkojakin ilman vilahdustakaan auringon pilkahduksesta. Jos tällöin joudun olemaan koko päivän sisätiloissa on turhautuminen varmaa. Jos pääsen ulos, ei pienet vastoinkäymisetkään enää saa mielialaani laskemaan. Tänään oli juuri sellainen päivä ja siksi haluan nyt poiketa yrityksestäni esitellä valmistuneita töitä suunnilleen siinä järjestyksessä kuin olen niitä tehnyt. Sain tämän pipon valmiiksi viime yönä pariksi edellisen postauksen huovutetuille lapasille, ja tänään kirmasin riemulla ulos pakkaseen se päässä. Tässä kuvia:
Ja seuraavissa kuvissa viimein auringonpaisteessakin kuvatut mätsäävät lapaset, joihin tällä kertaa laitoin alle ohuet lapaset, ja niin näistäkin tuli superlämpimät paukkupakkasille sitten kuitenkin - juuri kun eilen pääsin asiasta mainitsemasta!
Tässä pipo ilman päätä kotona, mahtavasti se auringonpaiste valaisee kotonakin vaikkei suoraan sisään paistakaan.
Ja sitten pipo vielä illalla kuvattuna ratikassa. Jostain syystä rakastan ratikoita ja käytän niitä usein mieluummin vaikka bussilla pääsisi nopeammin. Kaikista sympaattisimpia ovat mielestäni usein 1A linjan vanhat ratikat, niissä on tunnelmaa, joten sellaiseen kun tänään satuin, oli päiväni täydellinen. Kotikatuani olen rakastanut kuin hullu puuroa siitä asti kun tänne reilu vuosi sitten muutin, ja yksi monista syistä on se että saan asua ratikkapysäkin vieressä ja ajella vaikka päivittäin ratikalla jos huvittaa. Ja usein huvittaa.
Palmikko-nyppy pipo, malli oma. Palmikko napattu Novitan talvi 2008 lehdestä ja on jo hyvässä käytössä ollut muissakin töissäni.
Puikot 4 ja 4.5 pyöröaddit Magic Loopilla neulottuna (kuten aina nykyään).
Keksin ilta(tai yö)puhteiksi väsätä pipoon tupsun vaikka alunperin ei tarkoituksenani ollutkaan tähän sellaista kyhätä. Käytin jälleen lainassa olevaa Prymin tupsuntekolaitetta ja tähän versioon pyöritin lankaa todella runsain mitoin laitteeseen, ja kas, tupsusta tulikin melko massiivinen. Tuttuun tapaan tein kavennuksen kahteen kertaan, niistä tuppaa aina tulemaan vääränlaisia kun teen ekan version, oli sitten ohjetta tai ei. Fiilis piposta on jostain syystä mahtava, tykkään tästä hurjasti. Tekovaiheessa minulla oli epäilyksiä langan ja palmikoiden sekä nyppyjen yhteensopivuudesta mutta aika mukavasti sattuivat raidat kohdilleen, ja toki niitä osittain myös tietoisesti järkkäilin. Palmikot ja varsinkin nypyt ovat selkeästi tämän talven teema. Olen niitä aiemminkin ollut aikeissa tehdä mutta tänä talvena Novitan vanha lehti ja Vilman Hedda-pipo (siitä tulevassa postauksessa enemmän) ovat saaneet minussa aikaan varsinaisen nyppyvimman. Mutta takaisin pipooni, langan värit ja ehkä epätavallisetkin väriyhdistelmät miellyttävät omaa silmääni kovasti. Luulen että tästä tuli nyt uusi suosikkipiponi! Lankaa riittäisi vielä ja mielessäni on ollut huivi omalla mallilla mutta nyt mietin että kaulurinkin niistä saisi. En vain ehkä raatsi luopua ideastani vaikka huiveja piisaa yllinkyllin. Täytyypä siis miettiä ja ehkä tehdä kauluri jostain muusta langasta... Hmmmm.
Rakastan tällaisia pakkasen puremia, aurinkoisia ja lumisia päiviä melkein yhtä paljon kuin kesän kauneimpia päiviä. Jos jokainen talven päivä olisi tällainen ei talvessa olisi mitään vikaa. Tämä talvi on melko hyvä Helsingissä ollutkin mutta viime aikojen räntäsateet ja lumen sulaminen ottivat pattiin, varsinkin kun kaduilla käveleminen on todella taiteilua ilman polvivammojakin saati sellaisen kera. Onneksi kuitenkin kunnon kelit saapuivat taas, toivottavasti ne kestävät siihen päivään että kevät saapuu kohisten joskus maaliskuun lopulla! Tässä lopuksi pari auringon ja lumen inspiroimaa kuvaa:
Kommentit