Joulu tulla jollotti polvivammaisellekin. Koska liikkumiseni oli kehnonlaista vuodenvaihteeseen asti niin en ottanut valmisteluista mitään stressiä vaikka joulut vietettiin tänä vuonna luonani. Joululahjoja ei kauheasti tarvinnut myöskään ostaa, en edes suostunut lähikauppaa pidemmälle lähtemään, annoin omille sukulaisille lahjaksi toiveen mukaiset sukat tai lapaset lankavarastoistani valitulla langalla. Vielä kun saisi ne kudottua... Joulun kunniaksi sain kuitenkin itselleni valmiiksi sukat joita innolla tikuttelin sairaalassa ja toipilaana (niinkuin suurinta osaa tekeleistäni). Tässä aattona otetut sukkakuvat kun viimeisetkin vieraat olivat lähteneet. Fiksu jos olisin ollut niin olisin pyytänyt jonkun vieraista kuvaamaan sukat. Mutta niin tottunut olen siihen että kaikki täytyy tehdä aina itse, ettei tullut pieneen mieleenkään moinen. Näillä kuvilla siis mennään:

Ylipolven sukat, malli oma, puikot 2 pyöröaddit.
Lankana Fabelia 150g ja hieman punaista Sport-sukkalankaa (Tallinnasta; Liann Longadista)

Resorissa 80s, pohjekavennuksia tein sovittaen sukkaa niin että lopulta jäljellä oli 64s. Sivupalmikkoon päädyin sillä pelkän oikean kutominen olisi saanut minut raivohulluuden partaalle eikä sukat olisi todennnäköisesti vieläkään valmiina. Nyt jos tekisin saman niin palmikko olisi hieman kapeampi ja sijainti vähän edempänä.

Arvasin että lanka todennäköisesti loppuu kesken kun päätin polvisukkien sijaan tehdä pidemmät sukat myös polvia lämmittämään joten päätin valita olemassaolevista sukkalangoista kirkkaanpunaisen kantapäitä ja varpaita koristamaan. Kudoin sukat Magic Loopilla ja siirsin pohjekavennusten jälkeen molemmat sukat samaan pyöröön ja kudoin viimeistä kerää molemmista päistä jotta ne loppuvat tismalleen samaan kohtaan. Kovin montaa kerrosta ei varpaista jäänytkään vajaaksi mutta kun tein punaisella pään niin se näyttikin hölmöltä joten purin sen ja tein pidemmän punaisen pätkän ja sain "lakatut varpaankynnet". En edes yrittänyt kohdistaa raitoja samanlaiseksi, tykkään sellaisesta Peppi Pitkätossumaisesta meiningistä jossa kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Täydellisyys ja harmonia on mielestäni tylsää vaikka tietty näitäkin asioita arvostan niin elämässä kuin neuleissa. Pieni vinksahtaneisuus tai yllätyksellisyys on kuitenkin mielestäni aina tervetullutta!

Olen sukkiin ja väriin ollut sangen tyytyväinen vaikkakin melko kirkkaat ja huomiotaherättävät nämä ovatkin. Sellaiset toisaalta kaipasinkin mustien polvarien rinnalle, mutta nyt sitten haluaisin vielä yhdet polvisukat jotka olisivat siltä väliltä, värikkäät mutta ei ihan näin silmille hyppäävän väriset. Arvonnassa on liilat tai petroolit mahdollisesti viininpunaisella raidoituksella. Olisin jo tehnyt niitä pitkän matkaa jos osaisin päättää. Vaan kun en osaa niin sillä välin olen kutonut yhtä sun toista muuta. Inspiraatiota odotellessa siis.

Inspiraatiota odottavat myös nämä ihanuudet jotka ostin Priimasta itselleni joululahjaksi aatonaattona. Satuimme olemaan edellisenä iltana epävirallisella neuletapaamisella siellä kun myyjältä kuulin että nämä ovat seuraavan päivän joulukalenterialessa -30%. En enää siis voinut vastustaa kiusausta vaikka edellisetkin Noro Kureyonit on yhä kutomati. Ostin ne Turusta syksyllä Elisan Käsityöliikkeestä josta sain ohjeen liiviin joka oli omistajan päällä. Näistä ajattelin sen viimein toteuttaa, ellen ehdi tulla toisiin aatoksiin. Näistä kun saisi ihanan pipon ja lapaset myös... Katsotaan mihin päädyn. Väriterapiaa parhaimmillaan kuitenkin ovat nämä kaunokaiset joten näitä voi odotellessa ihastella ikkunalaudalla muiden samanväristen koriste-esineiden keskellä. Äitini sanoin; herkullista!