Toissayönä, yön pimeinä tunteina, sain yhtäkkiä päähäni etsiä netistä virkattuja mattoja ja niiden ohjeita. Kevät vai mikä lie vetää pään sekaisin? Sen jälkeen oli tietysti otettava selvää että mistäs niitä matonkuteita täältä Helsingistä voisi hankkia. Ei ollut kuulkaa helppoa hommaa, vierähti tunti ja toinenkin, enkä ollut löytänyt kuin yhden ohjeen ja faktan että muualta Helsingistä ei matonkudetta löydy kuin Nordiasta.
Seuraavana päivänä sain päähänpiston mennä muuten vaan lankakaupoille keskustaan. Katselin ja hypistelin keriä Menitassa, varsinkin jälleen Lett Lopia, mutten ostanut mitään. Menin vielä kahvikupposen jälkeen Taito-Shoppiin jossa esitin jo kolmatta kertaa myyjäparalle vaatimukseni että Kirjopirkkaa on saatava Helsinkiin myyntiin! En edelleenkään ymmärrä perusteluja sille että sitä ei ole hankittu kun kuitenkin Tampereella tuota lankaa on runsain mitoin. Edellisellä kerralla sain selitykseksi että Kirjopirkkaa ei tarvita koska myynnissä on Steppiä. En kyllä voi ymmärtää sillä en pidä lainkaan Stepin väreistä ja hintakin on mielestäni järkyttävä, puhumattakaan siitä että mieluummin suosisin kotimaista merkkiä, varsinkin kun värit ja hinta ovat kohdillaan. Tämä on mielestäni huutava vääryys ettei Kirjopirkkaa saa Helsingistä, barrikaadeille siskot! Käykää ihmeessä esittämässä toiveita (Kirjopirkkaa kuulemma kaipaavat muutkin kuin minä mutta lisäpyynnöt ovat tarpeen), minä tahdon langan Helsinkiin! Niin ja nyt on turha ehdottaa netistä tilaamista, minä en tilaa lankaa kotimaasta kun kerran kauppoja täällä on pilvin pimein, kyllä asiakkaiden toiveita on syytä kuunnella. Piste.
Keskustan kierroksen jälkeen nousin bussiin ja olin kotiin menossa. Siinä sukkaa kutiessa mietin matonvirkkaamishinkuani (en vieläkään tajua mistä se yhtäkkiä iski, en ole erityisen innostunut virkkaamisesta), ja suunnittelin josko seuraavana päivänä olisin Nordiaan liikahtanut. Kunnes sain loistoidean, hyppäsin lennosta bussista toiseen ja toivoin että se ehtii ennen Nordian kinnimenoa perille Oulunkylään. Kiva yllätys oli kun saavuin kaupalle minuuttia vaille 6, luullen että kauppa menee juuri kiinni, että aukiolo onkin muuttunut tuntia myöhempään. Ovessa oli nimittäin vielä vanha aukioloaika. Joten ei muuta kuin matonkuteiden kimppuun. Tiesin että himoitsin (jälleen) jotain vihreän sävyistä, ja runsaudenpulan iskiessä sain idean isoja vyyhteja vierekkäin heitellessäni että teenkin monivärisen maton ja päädyin kolmeen eri vihreään.
Kotona esittelin ylpeänä ostoksiani tyttärelleni joka nyrpistäen nenäänsä sanoi että "onpas paksua, mitä ihmettä noista teet?" Omasta mielestäni olin kovin vitsikäs vastatessani että takin. Mutta tytär vain vastasi "Aijaa. Kunhan et tee taas pipoa!" Joku muukin kuin Kristiina on siis kyllästynyt jatkuviin pipoväsäilyihini! :D No paljastin sitten että mattoa ajattelin ja sain silmien pyörityksiä siitä että taas jotain tosi värikästä. Itsekin jo kaupassa hetken mietin että värikylläiseen kotiini olisi ehkä sopinut valkoinen tai vaalea matto, mutta koska en pidä valkoisesta sisustuksessa (en edes astioissa) päätin seurata luontaista värinhimoani. Ja nyt täytyy myöntää että luonnonvalkoinen olisi ehkä ollut parempi ratkaisu mattoon. Mutta turha inistä enää, ehkä seuraava matto sitten... Joten ryhdyin tuumasta toimeen. Tässä kuvasarja tähän asti tehdystä, ei ihan mennyt kuin Strömsössä. Kuten ei myöskään pari muutakaan projektia, joista pientä huumorilla höystettyä kuvasarjaa mattoprojektin esittelyn jälkeen.
Vyyhtien kerintä alkakoon!
Jättipalleroista sitten virkkaamaan, ei muuta kuin koukut esiin ja hommiin!
Ohjeen (Kangas-Aitan Juhannusruusu, muita ohjeita en edes löytänyt) mukaan tein mutta alkoi ensin epäilyttämään ihan pikkasen...
Sitkeästi jatkoin kunnes tajusin eläväni kieltämisen tilassa, matto ei tulisi ikinä oikenemaan suoraksi tästä.
Joten ei kun purkamaan. Lisäksi huomasin että olin vahingossa ottanut liian pienen 8 koon puikon, joten vaihdoin aikomaani kymppiin.
Ohjeen mukaisen virkkaamisen heitin romukoppaan ja aloin kutomaan omalla "mutu"-tuntumalla käyttäen yrityksen ja erehdyksen metodia. Lähes jokaisen rivin aloitan kerran-pari uudestaan mutta nyt alkaa olemaan jo jotain tuntumaa miten homma etenee. Helppoa ei ole siinäkään mielessä että trikookuteet ovat eri paksuisia joten soveltaminen on senkin puolesta välttämätöntä.
Mutta hemmetin kivaa tämä silti on. En todellakaan ole varma onko maton väri oikea kotiimme vaikka pidän näistä väreistä paljon, mutta ihanaa on tehdä joskus tällaista sisustuskäsityötä ihan eri tyylillä kuin mitään muuta ikinä tekemääni.
Tässä mennään juuri nyt, kohta virkkaan pari riviä lisää, saas nähdä kuinka ison tästä teen, kudetta on yhteensä 3 kg mutta luulen että tästä sitten liikenee useampaan mattoon. Voisin myös virkata parin koria ja aamutossut itselle. Mutta katsotaan nyt ensin miten tämän massiivisen maton kanssa käy.
Viikonloppuna tartuin jälleen joskus aiemmin ostamaani Cosy Wool keriin joita ostin Karnaluksista aikanaan kilon verran. Tein läppäpalmikkopipon mutta tänään taisin tuhota sen... Siitä enemmän myöhemmin. Sain pipon valmistuttua idean ryhtyä tuumasta toimeen viime talven pakkaskelien innoittaman tonttupipon suhteen. Sovitellessani alkutalven pakkasilla laatikoista kaivettuja päähineitäni, tajusin että tämä pipo ei tule näkemään päivänvaloa ennen radikaaleja muutoksia. Joten nyt kun kyseisen langan makuun oli päästy, tartuin tähänkin.
Ideanahan pipossa oli leveä kaksinkertainen resori. Sain "olen hirvittävän vitsikäs" -kohtauksen jo alkuillasta kokeillessani pipoa ja tässä kuvatodisteet aiheesta.
Kuten ylläolevista kuvista voi päätellä, aiempi toteutus ei kuitenkaan toiminut joten päätin puolittaa pipon kahteen osaan:
Tässä kohtaa iski taas "olenpa hirvittävän hauska" -kohtaus ja oli pakko vetää pipo päähän:
Aika kätevä olisi näillä pakkasilla mutta ulkonäkö ei sitten ihan miellyttänyt omaperäisyydestään huolimatta...
Joten halki-poikki-ja pinoon. Nyt pitäisi vielä päättää miten jatkan näitä. Ideoita?
Lyhyt resori vai pidempi malli?
Pipo vai kauluri kenties?
Hmmmm....
Kommentit