Kaivellessani lankalaatikoitani (en enää muista mitä etsin), löysin vanhan monivärjätyn hahtuvakiekon jonka olen ostanut Tallinnasta. Nauratti kun katselin kuinka olen yrittänyt kutoa siitä yksinkertaisena lapasia ennenkuin sain ohjeistusta että juju on kaksinkertaisena tehdä huovutetut lapaset. Tässä vaiheessa olin jo tympääntynyt koko juttuun joten lapaset jäivät purkamati ja uudet aloittamatta. Nyt sitten viisaampana ja kokeneempana jaoin kerän kahtia ja aloin kutoa kaksinkertaisena. Tajusin että samanvärisiä lapasia en tule saamaan sillä kerässä oli vain spektristä väri keltaisesta liilaan kahteen kertaan, ihana vihreä ja sininen vain kerran. Hieman jännitti edes aloittaa kun ei ollut mitään hajua kuinka paljon lapaset syövät tuota lankaa ja riittääkö kaksinkertaista lankaa tarpeeksi. Päätin silti kokeilla miten käy. Lanka riitti mutta lopputuloksesta en ole mitenkään hirvittävän innostunut - vaikka pidänkin sellaisesta "peppi pitkätossumaisesta" epäparisuudesta ja yllättävistä väriyhdistelmistä niin mielestäni tämä pari ei toimi. Uskoisin että vihreä-vaaleansininen voisi kelta-oranssin kanssa olla ihan hauskakin parina, mutta tämä puna-liila ei kyllä toimi edes minun mielestäni vaikka siitä erikseen pidän jopa enemmän kuin tuosta kelta-oranssista lapasesta. Niinpä aikeenani on seuraavalla Tallinnan reissulla ostaa tuota hahtuvaa lisää (jos sitä enää missään on) jotta saan näille ikiomat parit sävy-sävyyn. Matkaa odotellessa siis. Tässä kuitenkin jälleen huovutusprosessin esittely vol 9:

Lapaset kudottu:

Ensimmäinen huovutus:

 Toinen huovutus:

Kolmas huovutus:

Neljäs huovutus:

Viimein tarpeeksi huopumista joten eikun oikomaan:

 Sitten kuivaus ja kuvaamaan. Ensin sisällä kera parinsa eli Revontuli-huivin:

Parin päivän päästä kuvaushetki ulkona auringon paisteessa:

Malli taasen omasta päästä soveltaen yritystä ja erhettä
Lanka liukuvärjätty hahtuva, ostettu Tallinnasta Sadamarketista
Puikot 4 pyöröbambuaddit
Menekki ehkä alle 100g

Silmukkamäärä jälleen 40, 27+27 krs + kärkikavennukset
Peukalo 7+8+1+1s, 15/14 krs + kärkikavennukset
Unohdin mitata (tai ehkei mua vaan enää kiinnostanut) lapasen senttimitat ennen huovuttamista. Lämpötilana oli 60 astetta ja tällä kertaa käytin kirjopesuohjelmaa. Silläkään ei näemmä sitten ollut merkitystä ainakaan tälle materiaalille. En vieläkään ymmärrä miten ne yhdet Purot sain menemään heti pilalle kun laitoin 60 astetta ja kirjopesuohjelman. Kuten Kristiina edellisessä postauksessa mainitsi kyse taitaa olla enempi siitä mitä muuta tavaraa koneessa on ja miten paljon lanka saa mekaanista hankausta osakseen. En ainakaan keksi enää mistä muusta voi olla kyse. Lankaa olisi jämäkerillä vielä pariin pariin mutta ehkä nyt teen välillä muuta (tai sitten en, pakkomielteinen kun olen :P).

Fiilis näistä lapasista on koon puolesta hyvä mutta kuten sanottu en osaa ajatella näitä lapasia parina joten katsotaan muuttuuko mieli vai hankinko tosiaan langat ja teen uudet parit.

Ja lopuksi aurinkoisen sunnuntai-iltapäivän huumaa. Asun Helsingissä Valtterin kirppiksen lähellä, tässä asunnossa jo kohta vuoden ja sitä ennenkin parin korttelin päässä jo puoli vuotta, mutten silti ole saanut aikaiseksi käydä siellä kuin kerran aiemmin. Eilen sitten kävin, en ostanut mitään taaskaan mutta nautin kirppiksen tunnelmasta. Joskus nuorempana kävin paljon kirppiksillä, melkein kaikki vaatteeni oli jossain vaiheessa kierrätettyä ja joskus itsekin kävin myymässä. Nykyään tuntuu että tavaroita ja vaatteita on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi joten en koe suunnatonta tarvetta haahuilla kirppiksillä tai kaupoilla etsimässä lisää. Hamsteroinnin tarpeensa kun voi käyttää esimerkiksi lankoihin...

Tässä esittelen kuitenkin edellisen kuvan lapasten alla vilkkuvan laukun jonka ostin Varustelekasta pari vuotta sitten mutten jostain syystä ottanut sitä käyttöön. Nyt kun jalkavammaisena totesin kaikkien olkalaukkujeni olevan todella hankalia keppien kanssa kulkiessa, muistin yhtäkkiä tämän kaapissa marinoituneen laukkusen, ja kas, siitä lähtien olemme olleet erottamattomat. Juju tässä vanhassa Suomen armeijan kaasunaamarilaukussa on se että sen saa kätevästi olan yli jolloin se ei koko ajan putoile hartialta, mikä oli mittaamattoman arvokas ominaisuus keppien kanssa kulkiessa. Laukun käyttökelpoisuuden vuoksi en ole tätä muuhun vaihtanut vaikka kepit jäivätkin nurkkaan jo ennen vuodenvaihdetta. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon että saman leikkauksen jälkeen käytettiin keppejä kolme kuukautta vielä jokunen vuosi sitten, tämän kertoi leikkaava lääkäri kun ihmettelin lopputarkastuksessa miten jalkani voi olla yhä näin kipeä. Näin ne ajat muuttuu, minua kehotettiin heti varaamaan painoa jalalle ja liikkumaan niin paljon kuin mahdollista. Tuloksena oli se että liikuin ja treenasin kuukausitolkulla liikaa kipeyttäen jalkaa kun kukaan ei kyselyistä huolimatta osannut neuvoa missä menee kohtuus. Oppia ikä kaikki...

Kovasta pakkasesta huolimatta ilmassa oli jo keväistä tunnelmaa. Aurinko, lumi ja pakkanen on, kuten jo varmaan selväksi on käynyt, minun mielestäni aivan ihana yhdistelmä. Ja näitä päivä on ilokseni piisannut oikein urakalla. Ja tästä auringon ilosta oli sitten pakko taas napsia kuvia, koittakaa kestää jälleen! Pakko mainita vielä että paitsi että rakastan aurinkoa, luontoa ja lunta, rakastan myös kaupungin katuja, vanhoja taloja, tehdasrakennuksia sekä uuden ja vanhan törmäämisiä kaupunkikuvassa. Myönnetään, sisälläni taitaa asua nostalginen romantikko!

Valtterin kirppis: