Vuoropäivinä paistaa aurinko ja kerrostalojen räystäiltä lorisee iloisesti sulava lumi, sitten seuraavana päivänä on pilvistä, pakkasta ja sataa uusi paksu kerros lunta. Päivällä huomaan piponi ja huovutettujen lapasten olevan ihan liian kuumat, illalla olen onnellinen jäätävän tuulen tuiskeessa että minulla on ne päälläni. Yhtenä päivänä katselen auringon paistetta ihastellen ja kyllästyn paksujen villalankojen näpläämiseen ja pakkaan ne jo laatikoihin odottamaan vielä kaukana siintävää seuraavaa synkkää syksyä, seuraavana päivänä kaivan ne esiin koska ulkona onkin satanut lunta ja näyttää talvelta, joten on ihan pakko saada vielä yksi paksu talvipipo väsättyä juuri tietystä väristä. Samalla lailla pään sisäiset tunnelmat heittelevät epätoivosta toivoon, ilosta suruun, energisyydestä väsymykseen. Näin se kevät taas riemastuttaa ja koettelee. Itse rakastan aurinkoa (tältä tiedolta ei varmaan kukaan ole voinut välttyä) ja voin sanoa että rakastan näitä vaalenevia iltoja kaikesta sydämestäni. Tänään voimme juhlia sitä että puolen vuoden pimein aika on takana, mahtavaa. Ja vaikka valon määrä aiheuttaa riemun lisäksi outoja väsymyskohtauksia ja ylimääräisiä sydämenlyöntejä, on tämä kuitenkin ihanaa aikaa, talven loputtomalta tuntuva pimeys on taas väistymässä, seuraavaksi puoleksi vuodeksi, nauttikaamme siis siitä!

Neulerintamalla on valmistunut taas, niin, pipoja. Muutakin on puikoilla mutta kun niissä kestää ja kestää, ja hermoni kun ei moista jaksa kauaa, niin on pakko väsätä näitä pikkutöitä välillä että valmistakin tulee. Tänään kävin kuvaamassa ilta-auringossa aamulla valmiiksi saamani pipon mutta en jaksa nyt siirtää kuvia koneelle joten esittelen tällä kertaa viikko sitten kuvaamani pipon ja keskeneräisiä projekteja.

Näissä kuvissa pipo on "oikein" päin eli ohjeen mukaan. Jostain syystä kokeilin pipoa vielä nurinkurin ja tykästyinkin siihen enempi joten tein päättelyt mahdollisimman huomaamattomiksi jotta pipoa voi pitää kumminpäin vaan. Joten tässä kuvia piposta niin päin kuin tätä olen käyttänyt:

Malli Novitan pipo, omat modaukset 80 silmukkaa
Lanka Raijan Aitan Wolli (muistaakseni, vyöte kadoksissa), 30% pellavaa, 70% villaa, menekki vajaa 100g
Puikot ? 4 ja 5 ehkä, ei mitään muistikuvaa enää valitettavasti

Fiilis piposta on ihan jees. Tuota lankaa halusin ehdottomasti kokeilla ja tykkään kyllä tästä rouheasta pellavan ja villan sekoituksesta paljon. Väri on ehkä näihin aurinkoisiin kevätpäiviin turhan syksyisen murrettu, puhumattakaan että punatukkaisena väri olisi sopinut minulle paremmin kuin blondina. Mutta pidän siitä silti, joku noissa vihreän sävyissä jaksaa aina viehättää. Syksyllä tämä on varmaan suuressa suosiossani. Tämänkin pipon kavennukset jouduin tekemään pariin kertaan kun en millään meinaa uskoa että pipossa pitää olla riittävästi pituutta että tykkään.

Olen puuhannut myös muutakin, tehnyt elämäni ensimmäisen mallitilkun ja ymmärtänyt viimein että niiden teossa on järkeäkin, puikkokoon valitseminen on näin helpompaa ja samalla voi testata kaikki haluamansa neulepinnat ja napinläpimahdollisuudet:

Olen pitänyt montaa lankaa tulessa, matto on jo käytössä vaikka se on kesken:

Ihmetellyt että voiko liukuvärjättyä lankaa sanoa semi-solidiksi, oma käsitys kun oli jotain muuta kuin tätä mitä Hot Socksin Luxor -lanka tuottaa tulokseksi pitkine väriliukuineen. Samalla mietin mikä tulisi tälle langalle pariksi polvisukkiin mutta en lopulta päätynyt näistä mihinkään vaan toiseen liukuvärjättyyn lankaan (jota vihaan mutta pakko saada tungettua pois johonkin työhön, tästä lisää sitten joskus):

Miettinyt että kuinka kauan sitä kannattaa pitää puikoilla keskeneräisiä töitä joihin ei ole tyytyväinen, purkuun vai ei?

Vaikka bloggaamiseni on jälleen satunnaisen laiskahkoa niin muussa neule-elämässä olen kuitenkin pörrännyt aktiivisesti. Neuletapaamisissa ja -tapahtumissa tulee nykyään rampattua ahkeraan, lauantaina olin pitkästä aikaa Ogelin Nordiassakin, ja oli taas mukavaa. Siellä tapasin myös pitkästä aikaa Kristiinan jolta sain näin hienon laukun jossa oli kilo lankaa ja käsityölehtiä. Laukku on Kristiinan äidin vanha ja mielestäni se on hieno, kiitos paljon Kristiina!

Kuvassa myös tänään valmiiksi saamani pipo. Aloitin sen eilen neuletapaamisessa, malliksi valikoitui erään neulojan kutoman sukan mallikuvio joka on ensin esittelemäni vihreän pipon kaltainen mutta leveämpi. Hetken kudottuani ympärillä olevat sanoivat sen näyttävän liian pieneltä. En uskonut vaan väitin että se venähtää. Kotiin tullessa tajusin että kyllä se sittenkin turhan tiukalta tuntuu ja näyttää. Ja syykin selvisi, vaikka silmukoita oli 2 enemmän kuin samasta langasta aiemmin kutomassani punaisessa pipossani niin puikkokoot olivat 6 ja 8 - ei 5 ja 6. Kannattaisi siis uskoa kokeneiden kanssaneulojien neuvoja, ja vaikka ensi kerralla tarkastaa ihan omasta blogista miten kannattaa piponsa tehdä ennenkuin hätähousuna alkaa väsäämään pipoa "koska mun on ihan pakko saada just nyt liila pipo". Huokaus, se meni siis purkuun ja aloitin homman alusta, oppia ikä kaikki.

Ogelissa näytti eilen tältä, ei tietoakaan keväästä:

Ja kotikulmilla tältä, mikä on aika suuri muutos edellisiin keväisiin päiviin:

Jolloin näytti tältä:

Lunta ei ollut perjantaina päivällä kaduilla paljoakaan eikä puissa lainkaan. Rakastan kotikulmieni talojen sameita pastellivärejä, kerrostalot näyttävät karkkirasioilta mielestäni. Rakastan myös näitä ratikkaraiteiden reunustamia puita, syksyllä itkin lähes verikyyneleitä kun taloni edestä kaadettiin useampi puu kokonaan. Kesällä puiden saadessa lehdet ei vastapäisiä taloja näe enää kunnolla joten nyt on paras aika ihastella taloja aina ohikulkiessaan.

Toiset kulmat näyttävät aina aurinkoisen keltaisilta, sateisen harmaanakin päivänä lätäköiden keskellä:

Auringon paistaessa tuli viikko sitten napsittua nämä kuvat:

Kirjastossakin tajusin viimein käydä pitkästä aikaa kun joku muistutti että sieltähän saa lainattua käsityölehtiäkin. Tarttuipa mukaan pari kirjaakin:

 

Ja lopuksi vielä keskiviikon grilli- ja ulkoiluretkestä todistusaineistoa. Aika moneen paikkaan sitä tuleekin viikon aikana näköjään halutessaan ehdittyä, näistä tunnelmista on hyvä siirtyä ensi viikon touhuihin: