Tänä vuonna joulupakettiin tuli tehtyä ainoastaan yksi isompi työ vaikka alunperin suunnitteilla oli useampikin. Jotenkin vain pakkasten ja lumen puute lässäytti fiiliksen kun tiedän että eipä niillä lahjoillani olisi mitään käyttöä. Lähipiirini ihmiset ovat kuumakalleja jotka tarvitsevat vasta paukkupakkasilla villasukkia ja lapasia. Pipojakaan ei juuri kukaan muu käytä, puhumatta kaulahuiveistakaan. Joten mitäpä sitä turhaan ahertamaan tyhjän takia? Yksi lahja on kuitenkin ollut toivomuslistalla jo pari vuotta ja nyt päätin siihen sitten viimein tarttua. Äitini on pitkään haaveillut piposta jossa on paljon ruusuja tai kukkasia pitkin poikin. Mallia haeskeltiin sovittamalla erilaisia pipojani joista ei monikaan sopinut äidilleni lainkaan! Ainoa joka istui oli H&M:stä vuonna ja kukka ja kivi ostamani glitter-pipo joka onkin ollut kovassa käytössä sekä itselläni että tyttärelleni vuosien aikana, kestosuosikki akryylisestä lankalaadusta huolimatta, se on jo jotain! Kukkien virkkaamisen aloitin jo alkusyksystä, ja niitä tulikin sitten väsättyä reilusti yli tarpeiden, tuplaten olisi vielä jäljellä, olisiko kenelläkään ideoita mihin ne voisi käyttää? Laskeskelin suunnilleen monta silmukkaa tästä lankalaadusta tulisi luoda että koko olisi kutakuinkin samaa luokkaa sovitetun pipon kanssa ja sitten mentiin soitellen sotaan:

 

Kukkahattutäti -pipo, malli oma
Lankalaatuna lahjoitettu liukuvärjätty vironvilla

Reunaan tein kaksinkertaisen reunannirkkoreunuksella resorina, en ole aiemmin kokeillut moista ja ihan kiva siitä tuli. päädyin neulepintana käyttämään jo aiemmin hyväksihavaittua helmineuletta. Neuloin mututuntumalla pipon, tällaista päänmyötäisempää mallia en itse harrasta joten jouduin purkamaan pari riviä kun huomasin että kavennukset tulivat liian tiukkaan, seuraavalla yrityksellä tulos oli riittävän hyvä joten sitten aloitin kukkien sovittelun paikoilleen nuppineuloin. Eka versio oli todella kamala, olisi pitänyt ottaa kuva mutten tajunnut. Pari tuntia ähelsin kukkien kanssa ennenkuin totesin että tämä on riittävän hyvä. Päädyin tekemään toiselle sivulle kimpun kukkia hyvin tiuhaan ja toiselle sivulle vain yhden ison kukan tasapainottamaan vaikutelmaa. Lahjan saaja oli hyvin tyytyväinen, huivikin on tästä langasta annettu aiemmin. Tosin tänään kuulin että reuna on lörähtänyt joten jonkinlaisia korjaustoimenpiteitä on odotettavissa kuminauhan tai vekkien muodossa.

Ja lörähtäneistä pipoista puheenollen, tänään kävelin töistä äitini luo alla oleva piponi päässä rankkasateessa ja jo ennestään löystynyt piponi lörähti sateessa litimäräksi kastuessaan jo suunnattomaksi. Ehkäpä joudun tähänkin kuminauhoja virittelemään, huokaus. Samassa myräkässä hukkasin toisen noppakorvakoruni mutta onneksi nykyään osaan tehdä tilalle toisen parin. ;) Jahka saan ostettua nopat ynnä muut tarvikkeet jostain, näin niitä jossain myynnissä ja keksisin niille muutakin koruilua joten ostoslistalla ovat anyway.

Mutta tässä vielä Pihlajanmarjat-piponi kera heijastinketun, eiku -kissan. Aloitin näiden teon jo 2v sitten, mutta kas vasta nyt sain valmista. Yksi on mennyt lahjaksi kettuja rakastavalle pikkupojalle, tämä on kissoja rakastavalle isolle tytölle (eli minulle), ja yksi on viittä vaille valmis tilausheijastin ystävälle. Näitäkin voisi jatkossa harrastaa enempikin ihmisten lahjomiseen. Tällaisena synkkääkin synkempänä mustana talvena näille todellakin on käyttöä!

Lopuksi vielä pari kuvaa Tapaninpäivän maisemista naapuristossani, aika syksyistä oli mutta silti mielestäni kaunista. Ja ihan viimeisenä kuvana joulutervehdys ystävältäni saamasta hyasintista jonka tonttukoriste oli kuulemma ihan minun näköinen, mitä mieltä olette? Itse tykkäsin kovasti! Ja ihana yllätys oli huomata että kun yksi kukinta vetelee viimeisiään ja meinasin jo kukan surumielin viskata roskiin, että sieltähän versoo uusi söpö pienenpieni kukkanen! <3

Mahtavaa Uutta Vuotta kaikille, toivoopi Vilijaana-tonttunen!