Täällä tää taas kukkuu kun Revontuli-huivi on päättelyä vaille valmis ja Oscar-gaala menossa. Loistava yhdistelmä. Lankatapaamisessa en ehtinyt kutoa mutta kutimet olivat silti mukana, kudoin junissa matkatessa, ja kas, loppujen lopuksi jopa ravintolassa ensimmäistä kertaa eläissäni. :D Punavuoressa on sellaisia kivoja olohuonemaisia paikkoja joissa senkin kehtaa tehdä. Vai olenko vain menettänyt viimeisetkin vieraskoreuden ja normikäyttäytymisen rippeet? No niin tai näin, tässä todistusaineistoa seuralaisen toimesta. Kuva on todella tärähtänyt mutta sitäkin enemmän muistuttaa kutomukseni nimensä mukaisesti revontulia! Tämän kutominen on vaatinut minulta suurta ponnistusta sillä omasta mielestäni väärin ymmärtämäni ohje reikärivineen näytti tyhmältä, puikkojen koko arvelutti, ja huivin värikin alkoi tökkiä. Puhumattakaan viime yönä vietetystä reilusta tunnista kun korjasin virhettäni usean rivin takaa... Mutta nyt kun huivi on viittä vaille valmis, puolivälissä päättelyä, niin alan tykätä taas kovasti! Saapi nähdä miten pingotus vielä vaikuttaa. Todennäköisesti huivi näyttää aina vaan paremmalta. Tässä siis vilautus ennen kuvia valmiista huivist.