Blogissa on ollut hiljaista mutta muu elämä onkin ollut sitäkin hektisempää. Kaiken tohinan keskellä olen ehtinyt neuloakin kiitettävästi. Näköjään puran kaikkea hermostumista nykyään entistä enemmän vimmattuun kutomiseen, jota siis teen joka välissä. En enää kykene ajatellakaan lähteväni kotiovesta ulos ilman kutimia. Kun ei omaa autoakaan niin julkisissa kulkuvälineissä saa aina muutaman rivin matkoilla tikutettua mukavasti.

Ja niihin kutomuksiin sitten. Kevätpäiväntasaus-huivini on jäänyt täysin muiden huivien ja projektien jalkoihin. Eikä vähiten siksi että seitinohut merino ja 2,5 puikot ovat täysin uusi yhdistelmä minulle. Noin ohut lanka aiheutti minulle tunteen että nyt olen haukannut liian ison palan ja mennyt liian heikoille jäille osaamiseni kanssa. Aloitin huivin ensimmäiset kaksi vihjettä sukkapuikoilla, ja se oli kammottavaa hommaa. Lanka ei meinannut millään pysyä puikoilla ylivedoissa ja hetkeksikään en voi irrottaa katsetta työstä. Sekä käsiin, hartioihin että silmiin sattui ja kerrallaan pystyi kutomaan vain pari kerrosta. Tallinnan Karnaluksin keikalta hankin sitten suunnittelemani pitsiaddit kokoa 2,5, ja voilà, jo alkoi kutominen viimein kulkemaan! Ei voi kuin ihmetellä kuinka suuren eron tekee tuo pitsiaddin hieman loivempi terä, varsinkin näin ohutta lankaa kutoessa. Toinen pähkäilyä aiheuttanut seikka oli se että mietin tuleeko huivista kuitenkin liian pieni jolloin kaikki vaivannäkö olisi ollut turhaa. Mutta pikkuhiljaa projektin edistyessä muiden blogeja seurattuani, aloin uskoa että paksummasta langasta ja paksummilla puikoilla tehty huivi tulee olemaan todella iso, joten ehkäpä tämä oma versioni toimisi sitten kuitenkin? Tänään sain lopullisen varmuuden, kiitos Hepsin joka oli sattumoisin oman huivinsa tehnyt tismalleen samoilla puikoilla ja lankatyypillä. Nyt huomaan haaveilevani Pronksin lankakaupan ohuista merinoista vaikka tämäkään ei ole lähelläkään valmista. Olen nyt neljännessä vihjeessä - edit: olen vasta kolmannessa vihjeessä, huokaus... - rivillä 75. Tekemistä siis riittää, mutta kiitos pitsiaddien ja Hepsin, luulenpa että tuon ihanaisen huivin saan kuin saankin valmiiksi asti! Pitsiaddien ihanuuteen kuuluu myös namit värit, kultaa ja punaista, katsokaapa jos tästä sisäkuvasta ilman salamaa selvää saa... :P

Ja tässä toinen huivi joka on viittä vaille valmis, muutama rivi, päättely ja pingotus. Niin lähellä mutta kuitenkin kaukana... ;) Ja tässä työssä on kiinni myös Karnaluksista hankitut ihanat 4,5 Premium-addit joilla tikuttelee paksumpaa lankaa kuin vettä vaan. *Kumartaa Karnaluksin ja addien suuntaan... <3

Ja lopuksi viimein valmista. Tässä Vironvillasta huivi jonka kehittelin yhdistelemällä Shetland Trianglen kaksi kuviota niin että sain húivin vähemmän tiiviiksi pinnaksi, ilmavammaksi ja pitsimäisemmäksi. Olen erittäin tyytyväinen kehittelyyni sillä vastaavia löytyi netistä vain maksullisina versioina. Tässä langassa on vain yksi huono puoli. Se haisee niin vahvasti lampaalle että jopa minun karskimpaan nenuun tuntuu turhan paljon. Olen yrittänyt tuulettaa huivia mutta ei ainakaan yksi yö vielä tuntunut riittävän. En millään viitsisi uudestaan kastella ja pingottaa huivia, mutta ehkäpä on pakko. Toivottavasti ainakin sillä tavoin haju lähtee. Revontuli-huivissa ei tätä ongelmaa ollut mutta toisaalta lankakin on ostettu jo vuosi sitten. Onko muilla kokemuksia tai niksejä tähän ongelmaan? Muutoin tykkään tästäkin huivista kovin ja saan harmaalle Mario-pipolle sopivan kaverin kaulaan. Väreinä vaaleanpunainen ja punainen eivät ole lainkaan minun tyylisiäni, mutta jostain syystä heti kun näin tämän vyyhden, tuli mieleeni mansikkajäätelö (josta en myöskään yleensä pidä) ja jotenkin vain väriyhdistelmä kiehtoi ja se oli ostettava. Harvinaisen nopeastikin sain tämän monista projekteista huolimatta valmiiksikin, vain pari viikkoa meni. Tyttelikin totesi että "vähäks susta on tullu nopee kutoja!" :D´Revontulta olen muuten kaikista epäilyksistäni huolimatta alkanut rakastamaan, se on päälläni lähes koko ajan, niin kotona kuin ulkona! :O

Kuvat ryntäsin ottamaan tänään parvekkeelle heti kun aurinko pilkisti. Apulaista kun ei ollut niin tämän kummempia otoksia ei tällä erää saanut. Mutta aurinko pilkahtamassa pitsin läpi on omalla tavallaan minusta erittäin kaunis kuva. Laitoin huivin vielä tuulettumassa olevan takkini päälle, toivottavasti näistä saa riittävästi selvää miltä huivi näyttää. Edellisestä postauksesta huolimatta kevääntulo on ihanaa, ja tänä vuonna se tuntuu erityisen hienolta.

Lanka Vironvilla n. 100g
Puikot 4 addit (ihanat, sanoinko jo?)
Koko pingotettuna n 150 x 70 cm
Malli Shetland Trianglen oma muunnelma