Tämän vuoden ensimmäisenä valmistunut työ on petroolin sävyinen Laminaria-huivi, jota rakastan vähintään yhtä paljon kuin ensimmäistä vihreäänikin. Tarkoituksenani oli tehdä huivi eri määrällä kuvioiden toistoja ja silti suunnilleen saman kokoiseksi. Sähläsin kuitenkin laskuissani joten kun olin muutaman kerran purkanut ja kutonut samaa kohtaa, päätin hyväksyä kohtaloni ja tyytyä samoihin toistoihin. Huivista tuli kuitenkin isompi kuin vihreästä huivista, joko lanka oli paksumpaa tai käsialani löysempää. Niin tai näin niin olen ihan tyytyväinen että huivista tuli isompi. Pingottaessa huivi näytti jopa jättimäiseltä, tässä kuvassa näkyy kuinka 120cm levyinen sänkykään ei riitä huiville:

Huivi kuitenkin hieman vetäytyi takaisin pingotuksen jälkeen, joten onneksi siitä ei ihan epäkäytännöllisen jättimäinen kuitenkaan tullut. Kuvissa näkyy taas hyvin se kuinka valaistus vaikuttaa väreihin. Yritin kuvata huivin ensin ulkona hangilla ja lopputuloksena kuvissa huivin väri on ihan muun kuin petroolin sävyinen. Tässä ulkokuvia:

Samana iltana Priimassa oli epävirallinen tapaaminen johon sitten tajusin ottaa huivin mukaan muistaessani että siellä on kauniit valot. Ja voilá, viimein värit näyttivät kutakuinkin siltä miltä niiden kuuluisikin, varsinkin ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa jossa huivi on kaulassani. Keskimmäisessä kuvassa turkoosiin vivahtava sävy on jälleen liian sähkönsininen ja hieman harmahtava tummansininen näyttää melkein mustalta, katsokaapa:

Malli Laminaria Knittystä
Lanka liukuvärjätty vironvilla, ostettu Sadamarketista
Puikot 4 pitsiaddit

Fiilis tästä huivista on jälleen ihan huippu, kutominen ei ole sieltä helpoimmasta päästä mutta lopputulos palkitsee kaiken vaivannäön ja keskittymisen. Tätä on aika hankala kutoa niin että tekee samalla jotain muuta joten neuletapaamiseen en tätä suosittele, enkä ole varmaankaan ainoa joka näin ajattelee. Poikkeuksen sääntöön antaisin loppuvaiheen nurjille kerroksille jotka kestävät noin 15 minuuttia tylsää tikuttamista per suunta jolloin pystyy samalla ihan hyvin juttelemaan keskittyneesti vaikkapa naapurin kummin kaiman kuulumisista. Suunnitteilla on vielä ainakin yksi Laminaria, lankaakin on, inspiraation iskemistä odotellen. Ja täytyy tässä välissä yrittää muita töitäkin tehdä jotta valmistakin välillä tulisi.

Tallinnan reissu on muuten taas ovella. Ihanaa kun viimein jalan puolesta sinnekin uskaltaa. Perinteisesti olen menossa äitini kanssa joka tarkoittaa vähemmän juoksemista paikasta toiseen. Vaikka äitini viihtyi Karnaluksissa kun sinne hänet ekaa kertaa raahasin, tokalla kerralla sain jo aikamoisia moitteita että taas sinne, varsinkin kun aikaa ei ollut muutamaa tuntia enempää. Tällä kertaa menemme myös vain muutamaksi tunniksi ja rivien välistä jo kuulin että turha kuvitella mitään Karnaluks-keikkaa heittävänsä... Muutamaa lankaa sieltä kaipailisin ja parit Addit ja tupsuntekokoneenkin haluiasin mutta täytyy nyt sitten malttaa ja yrittää olla kiitollinen jos pääsee Sadamarketin lisäksi edes Liann Longadiin. Matka on kuitenkin tärkeämpi kuin päämäärä. Outoa on varmasti se että valuuttaa ei enää tarvitse vaihtaa eikä jatkuvasti laskea päässään mitä mikäkin maksaa. Toivottavasti hinnat ei muutoksen myötä ole nousseet paljoa niinkuin täällä aikanaan kävi. Tytärkin vihjasi haluavansa Tallinnaan, viimeksi olimme kahdestaan reissussa siellä seitsemisen vuotta sitten, ehkä olisi jo aika siis tyttöjen kesken sinne taas suunnata.