Jos tyttäreni ei pidä väreistä, niin äitini rakastaa niitä sitäkin enemmän. Muistan aina teininä ja lapsena kun arjen kohokohtia olivat yhteiset ostosreissut äitini kanssa Helsinkiin joiden aikana sovitettiin tsiljoona vaatetta ja äitini huokaili ihastuksesta nähdessään herkullisia väriyhdistelmiä. Olen loputtoman ihastuksen ja kiinnostuksen väreihin selkeästi perinyt häneltä, kuin myös jonkunlaisen kiinnostuksen vaatteisiin ja muotiin vaikkakin äitiäni miedompana versiona - siitä huolimatta että minulla on jopa vaatetusalan koulutus. Äitini ei kuitenkaan koskaan tehnyt käsitöitä vaikka sen sijaan lapsena ollessamme ompeli minulle ja veljelleni liudan vaatteita. Vieläkin muistan kauniin sinisen kukallisen rimssumekon jota rakastin 5-vuotiaana. Isäni äiti opetti sen sijaan minut tekemään ristipistoja, kutomaan ja virkkaamaan kun olin 6-vuotias. Siitä huolimatta olin koulussa varsin surkea käsitöissä ja valitsin teknisen työnkin siksi joksikin aikaa. Vaikken moneen vuoteen tehnyt käsitöitä koulun jälkeen, olen silti aina niistä ollut kiinnostunut ja arvostanut käsityöläisyyttä todella paljon.

Pikkuhiljaa vajaa 10v sitten tartuin taas puikkoihin ja aloin tekemään tyttärelleni ja itselleni pipoja pihapiirin lasten äitien innoittamana, ja sillä tiellä yhä ollaan. Viimeisien muutamien vuosien aikana olenkin sitten hurahtanut tähän hommaan oikein urakalla ja nyt sitten sekä äitini että neuletuttuni jo kyselevät että miten ehdin käyttää kaikkia pipojani ja huivejani joita on ehkä eniten tullut väsättyä. Ja oikeassa he ovat, en oikein enää ehdikään, niin paljon niitä on. Täytyisi siis varmaan yrittää tehdä vähemmän, siirtyä kutomaan jotain muuta (kuten neuletakkeja ja -hameita) tai alkaa kutomaan enemmän muille.

Tässä sitten esittelen tämän kirjoituksen inspiroineen äitini sukat, jotka annoin hänelle syntymäpäivälahjaksi joulukuussa. Äidin lempivärillä kudottuna tietysti!

Malli oma palmikkosukka, aloitettu marraskuussa sairaalassa juuri leikkauksesta tulleena. Lääkehuuruissa on siis tämä malli suunniteltu! :D
Puikot 2,5 bambuaddit, sopivan napakka tulos.
Lankana Novitan pinkkiä Nallea omista lankavarastoista kaiveltuna. Olen langan alunperin ostanut tytärtäni varten mutta hän ei enää voi sietää pinkkiä joten onneksi äitini rakastaa sitä. Itse en ole sitten lapsuusvuosien pitänyt tästä väristä joka ei minulle edes sovikaan joten missään nimessä ei ole mieleenikään tullut tehdä tästä itselleni mitään. Värin kutominen oli silti ällöydestään huolimatta kumman mukavaa ja ihme kyllä kun sain nämä valmiiksi en olisi halunnutkaan näitä enää jalastani ottaa pois ja antaa äidilleni.