Tarkoituksenani oli mennä parin viikon tauon jälkeen tänään neuletapaamiseen mutta sainkin aika ikävän päänsärkykohtauksen ja lievää lämpöilyä joten koin parhaaksi skipata tapaamisen jälleen. Hassua sillä flunssani on kyllä juuri häipynyt muuten eikä sen aikana mitään kuumeilua ollut. Toivottavasti ensi viikolla on olo viimein parempi ja neuletapaaminen onnistuu, tosin en tiedä onkohan hiihtolomalla Priiman tapaamista lainkaan, kertokoon joku jos tietää!

Pakkasen uusi tuleminen sai viime viikolla hyppäämään puikoille muutakin kuin huovutettuja lapasia. Paksut langat alkoivat yllättäen puhuttaa kummasti vaikka luulin että niiden aika tältä talvelta on jo ohi. Kyllä se vaan sää vaikuttaa kummasti siihen mitä tekee mieli kutoa. Tänä talvena vihreiden ja petroolien sävyjen rinnalle olen huomannut punaisen nousseen pitkästä aikaa väriksi jota "himoitsen". Niinpä Lankatalo Priiman pikkujouluissa ei kauaa tarvinnut miettiä joululahjalangan väriä. Saimme 4 kerää paksua Freedom-lankaa ja ohjeen siitä tehtäviin huovutettuihin töppösiin. Tiesin jo että töppösiä en näistä keristä tee, vaikkakin näillä keleillä olen harkinnut ostaa lankaa toisen värisenä töppösiin, villasukatkin kun tuntuvat toisinaan olevan liian vilpoisat. Minulla on viime keväällä ostettuna samaa lankaa liilana sama määrä mutta siitäkään en töppösiä aio tehdä. Suunnitelmissa oli  lahjalangasta tehdä paksu pipo ja lapaset. Ennenkuin ehdin ryhtyä tuumasta toimeen, sainkin päähänpiston värjätä tukkani punaiseksi joten siinä kohtaa punaisen pipon tarve tyssääntyi. Ilo oli hiuksista kovin lyhytikäinen sillä runsas uimahallilla käynti kulutti värin todella nopeaan pois ja yritän jo pikkuhiljaa värjätä hiuksiani vaaleammaksi. Joten nyt sitten iski punaisen tarve talvitamineisiin uudestaan ja tässä esittelyssä - Tadaa! - kahdessa illassa kudottu pipo, ja kuvia matkan varrelta kauniiden pakkaspäivien saattelemana.

Nämä kuvat otin heti pipon valmistuttua viime viikon perjantailta.

Malli Novitan pipo Crystal-langalle, oma modaus silmukoita 50 (46 sijaan).
Lanka Freedom Wool
Puikot 6 ja 8

Pipo on todella simppeli mutta silti kiva, jotenkin tykästyin tällaiseen yksinkertaisiin nurjin ja oikein silmukoin saataviin pintoihin niin paljon että luulen palmikkovimmani laantuvan ja keskittyväni jatkossakin tämäntapaisiin pintoihin. Fiilis kaiken kaikkiaan piposta on loistava, en ole muita pipoja tämän jälkeen pitänyt, osittain sen takia että näillä pakkasilla tämä pipo on riittävän paksu verrattuna useimpiin pipoihini, mutta myös siksi että jostain syystä punainen nyt vain vetoaa vastustamattomasti. Järkisyitä en tälle millään keksi mutta värit puhuttelevat minua ja nyt on näköjään punaisen vuoro puhua.

Tässä kuvasarjoja pipon ja minun matkasta ulkoilemaan:

Kotipihalla on niin paljon lunta että pihalle unohtunut pyörä on lähes kokonaan hautautunut kinoksiin. Onneksi sain apua heti jalkaleikkaukseni jälkeen pyörän siirtämiseen kellariin, muuten sama kohtalo olisi ollut omalla pyörälläni. Tästä matkani jatkui Alppipuistoon ja Hakaniemeen auringonlaskun aikaan ja tällaisia kuvia nappailin kauniista talvimaisemista:

Lunta oli todella paljon, huvimajalle johtavista rappusista ei tullut tietoakaan ja huvimajan lähellä ollut roskis oli lähes kokonaan lumen peitossa.

Alppipuistosta bongasin neulegraffitin, näitä on jostain syystä aina ihana huomata vaikken itse graffittien tekoa harrastakaan.

Matkan varrella oli jäätä sekä luonnon omina veistoksina että ihmiskäsin tehtynä, kauniita kumpainenkin. Kuin myös auringonlasku Hakaniemen rannalla.

Jostain syystä viikon aikana olen ajautunut Hakaniemeen kerta toisensa jälkeen, täytyy sanoa että nyt kun viimein alkaa kävely sujumaan ilman ontumista ja/tai jatkuvia kipuja, nautin suunnattoman paljon siitä että voin kävellä reippaasti ja vaivattomasti minne haluan. Tällä kertaa suuntana on ollut aurinko ja jäällä kävely. Ihana kävellä keskellä lahtea ja miettiä miltä tuntuu kesällä katsella rannalta siihen kohtaan jossa seisoin talvella. Keskeltä jäätä löytyi myös jonkunlainen taideinstallaatiolta näyttävä pöytäryhmä ja rekvisiitta. Mielestäni hauska idea oli rakentaa kehykset jäälle joiden läpi katsottuna maisema näyttää taideteokselta. Täytyykin ensi viikolla viimeistään käydä myös Töölönlahden puolella kävelemässä sama reitti jonka uin elokuussa Kuutamouinnilla. Paitsi jos kelit ehtii jälleen muuttua ennen sitä. Toivottavasti ei kuitenkaan!