Tänään tuli taas kaunis pakkaspäivä, näitä lisää niin saa mun puolesta talvi jatkua vaikka huhtikuuhun asti. Kunhan räntä, loska ja vesi pysyy poissa niin olen tyytyväinen. Pakkasen lisääntyessä ilahdun joka kerta siitä että saan pitää taas kaikkein paksuimpia talvitamineita, joista 2 uusinta kävin kuvailemassa ulkona tänään auringonpaisteessa, ja totesin että varsinkin jälkimmäiset tulivat tarpeeseen. Ei palellut sitten pätkääkään kuin korkeintaan nenän päästä vaikka ulkona flunssaisena tovin jos toisen vietinkin. En kuitenkaan juuri nyt jaksa leikkiä Tadaa!-blogia ja esitellä aikaansaannoksiani, vaikka toisen tekeleen kuvat jo latasin tänne vuodatukseen.

Tadaa!-fiilisten sijaan olen ollut melkoisen Töttöröö!-tunnelmissa sillä flunssa iski ikävästi päälle alkuviikosta ja on yhä enempi vähempi päällä. Veto on ollut melko lailla veks ja mielikin osaksi sen takia matalalennolla. Tänään ei taaskaan tullut mentyä neuletapaamiseen, osaksi ihan sen takia etten viitsi muita tartuttaa pärskimällä vieressä, eikä muutenkaan oikein hotsittanut. Joskus sitä pitää vaan olla itsekseen. Mutta eiköhän tästä pian ala uusi nousu monessakin mielessä. Ainakin neulomisen innostus sai eilen ja tänään uuden sysäyksen kun viimein tartuin pitkään himoitsemaani punaiseen lankaan ja aloin neulomaan paksua pakkaspipoa. Että on antoisaa kutoa jotain ihan muuta kuin tyypillistä "minun" väriäni ja paksua pehmeää lankalaatua isoilla puikoilla, sekä mallia joka on ihan superhelppo - valmista tulee nopeaan. Yritän saada pipon jo heti aamusta käyttöön, muutaman sentin verran pitäisi vielä jaksaa värkätä. Laitan tämän postauksen ilmestymään aamulla kuitenkin vasta joten ette nyt saa tietää kuinka myöhään täällä pipoani värkkäilen.

Ja jotta ei mene ihan vaan jorinaksi tämäkin postaus niin esittelen pari inspiraatiokuvaa äitini antamasta neulekirjasta jonka oli unohtanut paketoida jouluksi. Äidilläni on hauska tapa ostaa pitkin vuotta joululahjoja ihmisille ja varsinkin minulle, ja joka ikinen joulu ainakin yksi lahja unohtuu antaa. Ei kyllä haittaa, näitä on aina mukava saada jälkikäteen, eikä jouluna ole koskaan lahjoja ollut kuitenkaan liian vähän!

Kiva palmikkopipo ja kämmekkäät jotka keväämmällä ehkä voisi toteuttaa. Tosin mulla alkaa olla melkoinen palmikkoähky päällä joten saa nähdä miten käy.

Kuva on vähän hailakka mutta nämä kämmekkäät on aivan ylisöpöt. Väristä en itselleni välitä, mutta varmasti toteutan nämä jollain muulla (vahvalla) värillä. Saatan modata näistä lapaset. Täytyy katsoa.

Nämä sukat eivät varsinaisesti miellytä kokonaisuutena, kärki on ruma, en pidä siitä että resori on noin pitkä, enkä myöskään frillasta, mutta kuviossa on jotain kivaa joten saatan tästäkin inspiroitua modaamaan omat sukat. Tai jotain muuta.

Todella suloiset kirjotut lapaset saivat minut vakuuttumaan että kirjomisen opettelu kannattaisi nyt aloittaa. Olen sitä jo muutenkin miettinyt eritoten piristämään yksivärisiä huovutettuja lapasiani, ja nyt kun kirjassa olisi ohjeetkin näiden tekoon, täytyy ryhtyä tuumasta toimeen!

Ja tässä kirjan nimi, valitettavasti en mistään löytänyt tietoa alkuperämaasta, suomennettu tämä ainakin on. Itseäni huvitti jokaisen huivin kohdalla sana kaulaliina, itse kun käytän sanaa kaulahuivi, oli sen muoto sitten pitkulainen tai kolmio. Kirjassa on paljon hyviä ideoita ja toteuttamiskelpoisia helppoja ohjeita. Lisäksi pidän että siellä on myös esitetty paljon ideoita muokkaamiseen ja myös ohjeita niihin. Modaajan unelma siis tällainen kirja, itselleni on todella harvinaista etten malleihin jotain muokkausta tekisi. En ehkä itse olisi tätä kirjaa tullut ikinä ostaneeksi, mutta olen erittäin iloinen että sain tämän lahjaksi, olen varma että tästä tulee käyttöön idea jos toinenkin. Kiitos vaan äiteelle siis!

Lopuksi kuvaa puolipoutaisesta pakkasen puremasta Helsingistä. Tykkään paljon juuri tallaisesta näkymästä, puissa ja maassa lunta ja aurinko paistaa. Tai no - pilkottaa edes! Lisää kuvia tuolta reissulta on tiedossa jahka esittelen uusimmat valmistuneet työni. Nyt kuitenkin punaisen pipon kimppuun!