Jos tuntuu että tässä postauksessa on toiston makua, en ihmettele, sillä paitsi että viime postauksessa nämä lapaset jo vilautin, niin tein samanlaiset lapaset pari viikkoa sitten. Olin tuomittu ostamaan lisää hahtuvaa Tallinnasta ja tekemään uudet parit sillä mielestäni lapaset eivät sopineet valitettavasti pariksi toisilleen ja hahtuvaa oli kaksinkertaisena vain yhdet värijuoksut joten samanvärisiä pareja oli mahdotonta tuosta ensimmäisestä kerästäni saada. Luulin että tämä projekti jää hamaan tulevaisuuteen mutta sitten tupsahtikin yllättäen Tallinnan reissu hiihtoloman ohjelmaan, joten sain kuin sainkin nopeasti lisää Sadamarketista samaa hahtuvakiekkoa, mahtavaa. Tässä siis tulokset tällä kertaa ensin Revontuli-huivin ja lempipiponi kera kauniissa talviauringossa, ja prosessin esittely sitten niille joita huovutuskokeiluni jaksavat yhä kiinnostaa:

Lähtötilanne tässä, jo huovutetut lapaset ja toiset lähes samanmoiset neulottuna. Kelta-oranssissa väriliu`ut eivät menneet niin kohdilleen kuin puna-liiloissa, joten päätin tehdä peukalosta "eriparisen" korostaakseni että tarkoituskin olisi että lapaset eivät ole identtiset.

Otin riskin ja heitin lapaset suoraan 60 asteen kirjopesuohjelmaan. Ja pikkasen jännitti kun avasin koneen sillä tulos oli tämä:

Arvasin heti että jaahas, nyt täytyy nuo alkuperäiset kappaleet pyörättää uudestaan koneessa sillä huopuminen oli ihan eri luokkaa. Venyttelin lapaset kuitenkin ensin:

Yön yli kuivaus ja tässä tulos:

Kuten kuvista näkyy keskellä olevat uudet lapaset ovat pienemmät ja tiiviimmät kuin reunoilla olevat vanhat, joten vanhat lapaset oli pakko laittaa uudestaan koneeseen. Otin riskin ja laitoin samaan 60 asteen pesuohjelmaan mutta keskeytin ohjelman aina välillä tarkistaakseni huovutuksen asteen ja lopulta skippasin pienen pätkän ohjelmasta kun alkoi näyttämään siltä että lapaset ovat huopuneet jo paljon. Lopputulos tässä:

Ja taas venyttelemään muotoonsa. Ensin puna-liila:

Sitten kelta-oranssi:

Ja tässä lopputulos, kaikki neljä "lapsosta" rivissä:

Uudet parit ovat tällä kertaa reunoilla ja keskellä vanhat. Huovuttaminen olisi kannattanut antaa mennä koko ohjelmalla sillä nuo vanhat jäivät hieman vähemmän huopuneeksi, silmukat voi yhä erottaa kun nuo uudemmat huovuttuivat niin hyvin että silmukoita ei juurikaan erota ja niistä tuli myös tiiviimmät. Koko on melko lailla sama johtuen lähinnä siitä etten venyttänyt vanhoja niin paljoa jotta saisin samankokoiset parit. En uskaltanut enempää kokeilla lisähuovuttamista, sillä pelkäsin että huovuttaisin ne pian liian pieniksi joten tyydyin tähän pieneen "epäparisuuteen" tiiviyden suhteen ja annoin lapasten jälleen kuivua.

Sitten ulos kuvailemaan. Onnistuin lauantaina lähtemään ulos juuri kun koko päivän paistanut aurinko meni pilveen joten ekat kuvat sain pilvisen valon valaisemana:

Kun olin jo lähtenyt jatkamaan matkaa, pilvet suvaitsivat väistyä ja ei kun lapaset äkkiä tienvarteen aidan vierelle hangelle ja kuvia räpsimään kauniin auringonvalon saadessa värit hehkumaan:

Samaan syssyyn otin nuo postauksen 2 ensimmäistä kuvaa kera pipon ja huivin. Itsen kuvaaminen on muuten jonkun verran haastavaa mutta kun aikansa tähtäilee ja räpsii niin kyllä sieltä joku "blogikelpoinen" joukosta löytyy. Päätin vielä lähteä Töölönlahdelle kävelemään, jostain syystä jäälläkävely on mielestäni ihanaa, varsinkin auringonpaisteessa joten tuumasta toiseen. Siellä näppäsin laskevassa auringonvalossa eilisen postauksen kuvan ja myös allaolevan. Näitä kuvia on kesällä varmasti hauska katsella ja muistella kaunista lumista talvea rakkaudella:

Lapasiin olen nyt kovin tyytyväinen, puna-liilat ovat tehokäytössä mutta kelta-oransseista en niinkään pidä. Ne jäävät odottamaan uutta omistajaansa tai sitä että kirjon ne vähän vähemmän räikeiksi. Toistaisin vielä muuten aiemmin esittämäni kysymyksen (siltä varalta että kukaan jaksaa loppuun asti näitä megapostauksiani lukea) että auttaisiko huovutettujen tuotteiden harjaaminen heti kosteina pitämään pinnan tiiviimpänä ja estämään nyppyyntymistä jota ainakin näissä hahtuvissa neulotuissa lapasissa on esiintynyt. Paitsi Piikun hahtuvalapasissa jotka ovat hämmästyttävän sileät vaikka alkutalvi menikin lähinnä niitä käyttäessä. Pitäisiköhän mun tehdä vielä testibloggaus kaikista eri huovutetuista langoista ja vertailla niiden käyttäytymistä ja lopputuloksia? En kyllä tiedä jaksaako kukaan enää mokomaa kertausta, ehken edes minä itse. ;)

Lopuksi vielä sellaista on ollut tänään mietinnässä kun olen saanut neulomuksistani eri yhteyksissä viime aikoina paljon huomiota ja kehuja, ja tänään sitten taas sellaista kyselyä että mun tekemät sukat haluttaisiin ostaa. Keskusteltiin tästä aiheesta sitten tänään neuletapaamisessakin pitkään. Olisi hirveän kiva käyttää hyödyksi sen kun nyt olisi aikaa kutoa muillekin mutta jalassani oleviin sukkiin on työtunteja mennyt monta kymmentä, ja voi pojat tuo tikuttaminen on oikeasti todella tylsää ja aikaavievää kun kyseessä on ylipolvensukat ohuesta sukkalangasta. Arvelin hatusta vetäen että olen käyttänyt sukkiin 10-20h aktiivista kutomisaikaa. Sain hyvän vinkin mitata ajankäyttöä neulomiseen sillä että lasken kuinka kauan kudon 100m lankaa ja sen mukaan laskea kuinka paljon aikaa menee töiden tekemiseen. Tuon annetun esimerkin mukaisesti saimme tulokseksi että olen käyttänyt aikaa sukkiini minimissään 19 tuntia, ehkä enemmänkin (tiedoksi paikallaolleille että laskin vahingossa sen mukaan että keriä olisi ollut 3 x 100g ja 36h mutta tajusin juuri että niitä oli 3 x 50g + eli lähes puolet vähemmän). Laskepa sille ajalle sitten tuntihintaa niin alkaa sukalla olla hintaa niin paljon etten kehtaisi edes 10e tuntihinnalla (joka sekin on turhan vähän) sukkia yrittää myydä. Ja täytyy sanoa että en todellakaan tuntemattomille ala ilmaiseksi tai edes puoli-ilmaiseksi neulomaan. Niin ja tietysti jos vielä laskee että pitäisi veroja alkaa maksamaan ja yrittäjäksi ryhtyä niin kulut sen kuin kohoisivat pilviin pimeisiin. Käsityöt on hyvä harrastus omaksi iloksi mutta eipä sillä kyllä leipäänsä näinä aikoina oikein pysty millään saamaan vaikka neuloisi mitä. Kertokaa toki jos olen väärässä tai teillä on esimerkkejä tekijöistä jotka saavat tuotteistaan järkevän korvauksen. Olen tämän asian toki aiemminkin tiedostanut mutta tämä konkreettinen laskutoimitus näiden sukkien kohdalla kyllä avasi silmät tajuamaan käsityön arvon entistäkin korkeammalle. En voi sanoa kuin hyvä me jotka viitsitään näinä halpatuotannon aikoina käsitöitä tehdä!