Jouluaatto ja -päivä tulivat ja menivät, oli mukavaa ja opettavaista sitä jälleen lähimpien ihmisten kanssa viettää. Ja kun on välillä pois edes yhden yön omasta kotoa, osaa sitä nauttia rakkaasta kotikolostaan aivan toisella tavalla. Ihanaa myös että huomenna on vielä yksi pyhä joka on käytettävissä juuri siihen mihin haluaa. Itselleni joulun kohokohtiin lukeutui joulupäivän Jouluksi kotiin -konsertti, joka aivan sattumalta osui auki televisiosta alkuillasta. Laulajat olivat aivan järisyttävän hyviä ja tuttujen joululaulujen sovitukset niin huikeita että minulla meni kylmiä väreitä ja liikutuin kyyneliin. Sitä ei kovin herkästi tapahdu, eikä varsinkaan joululaulujen kohdalla. Harmitti vietävästi etten nähnyt konserttia alusta mutta hyökkäsin samantien nettiin katsomaan lisätietoa ja ilokseni huomasin että heti seuraavana päivänä 26.12. on uusinta klo 13.40! Suosittelen ja itse aion jopa nauhoittaa konsertin vanhalla kunnon VHS:lläni! Edelliskerrasta onkin jo useita vuosia kun olen mitään televisiosta taltioinut.

Tuttuun tyyliin vuosirytmini mahdollistaa taas joulunjälkeisen hiljaisemman kauden myötä, ja väliaikaisen tietokoneen ja nettiyhteyden saamisen myötä sen, että on aika postailla lähes puolen vuoden (ja mahdollisesti ylikin) tekeleet tänne pikkuhiljaa välipäivien ratoksi. Kaikkea en välttämäti ehdi päivittää sillä olen tällä kertaa jopa töissä välipäivinä, ja tietokone lähtee perjantaina takaisin kotiinsa. Mutta katsotaan mitä ehditään.

Aloitan tällä kertaa takaperin uusimmasta tekeleistä vanhimpaan koska tykkään tehdä asiat nurinkurin vinksinvonksin, ja ainakin väärinpäin. Ilman kaaosta ei ole luovuutta, ja liika järjestelmällisyys ei ole minun makuuni. Kronologisuus ja linearisuus siis hiiteen, ja tajunnanvirtana esittelen työt fiiliksen mukaan, koittakaa kestää! ;)

Ensimmäisenä uusin lempipiponi, supervärikäs Noro Kureoyn-langasta kutomani pipo. Kuvissa on nuttu nurin ja hiukset harjaamati, mutta hei, kuka jaksaa sateisena ja pimeänä vapaapäivänä vaihtaa edes yöpukua muihin vaatteisiin, saati harjata hiuksia? Pääasia että valmistuneesta piposta saa heti kuvia! :D

 

Lankana Priiman ystävänpäiviltä nappaamani 2 viimeistä kerää Noro Kureyonia. Kerät oli eri värisävyä mutta eipä haittaa, katselin heti että sävyt kuitenkin sopivat keskenään, joten ei kun kassalle ("muutaman" muun lankakerän lisäksi). Neulomisen aloitin 11.12. heti tyttäreni synttärijuhlien jälkeen, oli sen verta puheliasta sakkia vieraina, että oli ihana kun kämppä hiljeni ja sai vain alkaa nysväämään omia juttuja. Tarvitsin myös seuraavan päivän Tallinnan matkalle helppoa neulottavaa, ja ystävän kaulahuivin innoittamana päädyin valepatenttiin jota en ole koskaan ennen tehnyt. Tallinnasta tultua olinkin jo aika pitkän pätkän saanut valmiiksi. Kuvassa tyypillinen asetelma joulukuisista neulomishetkistä. Kuvasta näkyy myös kuinka olen nyppinyt tylsiä värejä välistä pois, sillä sen olen oppinut että Kureyonissa niin kannattaa tehdä - herkut esiin ja rumat pätkät kylmästi naks pois ja kiertoon!

Päälakeen ei sitten sopinutkaan ensin ajattelemani kelta-vihreä pätkä vaikka sinänsä oli kaunis, ja lempikukkani, auringonkukan näköinen. Purkuhommiksi meni vaikken juuri koskaan moiseen ryhdy. Yritin toisillakin pätkillä mutten tykännyt siitäkään. Joten läksin kaivelemaan varastojani ja nappasin jo valmiin Noro Kyreyon pipon edellisvuodelta ja kylmästi läksin purkamaan sillä se oli todella ruma ja purku-uhan alla ollut jo melkein vuoden. Siitä nappasin muuhun pipoon sopivan pätkän, ja vóila pipo oli valmis. Harmi kun en tajunnut tuosta "auringonkukka"-versiosta ottaa kuvaa, olisi hauska verrata. Ajattelin kyllä kyseistä langanpätkää käyttää myöhemmin juurikin samanlaiseen auringonkukkaefektiin kunhan siihen sopiva lanka kävelee vastaan joku kaunis päivä.

Aatonaattona olikin yhtäkkiä aurinkoinen päivä kaiken sateen ja pimeyden keskellä ja kun satuin Hakaniemen rantaan niin siellä sitten laskevan auringon valossa napsaisin kuvan piposta vielä luonnonvalossa. Tässäkin nuttu on näköjään nurin, Laminaria-huivin nurja puoli on päällä, mutta who cares?

Tässä myös pari kuvaa miltä "talvinen" Helsinki näyttää tänä jouluna!

Ja tässä vielä pari kuvaa Tallinnasta 1,5 viikkoa ennen. Ei sielläkään talvista ollut mutta vanhassakaupungissa oli niin kaunista ja jouluista kuitenkin. Harmitti että meni mönkään mennä vielä toistamiseen ennen joulua mutta aina ei voi voittaa, ja parempi se piipahtaa edes 4h pikapikareissulla kuin ei ollenkaan. Sinne onneksi pääsee helposti uudestaan.

Ja tuotteen tarkastaja no2, murupuruni rakastaa villaa ja eritoten vironvillaa. Sitä pitää aina hartaasti nuolla kun mahdollisuus. Tämänkertaiset tuomiseni sai tämän katin suorastaan pimahtamaan, lankoja piti halailla, hinkata, nuolla, puskea ja pureskella intohimoisesti! Tämän parempaa kuvaa en onnistunut elohopean lailla liikkuvasta nuoresta likasta nappaamaan mutta ehkä tästä välittyy se tunne, joka on tärkein. ;)