Hupsistarallaa, kevät meni, kesä tuli! Kiirettä on pitänyt koko alkuvuoden, töitä ja muita kuvioita ollut runsain mitoin, mikä ajoittaisesta stressaavuudesta huolimatta on ollut pääosin kiva juttu kaiken edellistalven kärsimysten jälkeen. Olen silti yrittänyt tästä kesän tulosta nauttia sen kaiken minkä voin, kaikki minut tuntevat tietävät kuinka intohimoisesti suhtaudun kesään ja kuinka juoksen aurinkoon aina kun se on vähänkin mahdollista. Pyöräily ja meressä uinti on kesässä (ja ehkä myös elämässä ylipäätään) parasta mitä tiedän.

Nyt sitten juhannus on juhlittu ja aletaan odottaa joulua... ;) Mutta sitä odotellessa on vielä kesää runsain mitoin jäljellä. Itse yritän pitää heinäkuun täysin tyhjänä kalenterissa, sillä haluan tehdä kaiken kiireen ja jatkuvan aikataulutetun elämän jälkeen parin viikon ajan juuri siltä miltä itsestä tuntuu. Kuten mahdollisesti aivan paitsioon jääneitä käsitöitä. Nyt on tainnut mennä jo useampi viikko että olen puikkoihin koskenut, ja taitaa ensi viikkokin mennä niihin koskematta kun muuta hommaa on ennen lomaa yllinkyllin. Onneksi oli tällainen pitkä viikonloppu välissä joten sain jo hieman väsähtäneeseen menooni lisäpuhtia viikon koitoksiin ja odotan niitä jopa innolla!

Sitten aiheeseen, eli sain kuin sainkin äsken kirjoitustilan asetuksista säädettyä niin että kuvien siirto raaputuksiini onnistuu. Joten esittelen sangen talvisissa maisemissa valmistuneen Swallowtail Shawlin no 1 tässä:

Swallowtail Shawl, malli ilmaisena Ravelryssä
Lankana liukuvärjätty vironvilla
Puikot Addin 4 pitsipuikot

Muistaakseni tein reunan pari riviä pidemmäksi kuin ohjeessa sillä tavoittelin vähän pidempiä kaaria reunaan. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Ja kun tämä valmistui tein samanlaisen huivin toisesta vironvillasta. Klassikkomalli tuli viimein minullakin siis tehtyä, ja tuplana samantien. Molempia huiveja olen käyttänyt koko kevään niin kauan kuin kylmiä kelejä riitti, ja varmasti käytän taas syksyn tai viimeistään talven tullessa takaisin, niin kaukaiselta kuin ajatus juuri nyt tuntuukin. Alla olevissa kuvissa näkyy myös edellisessä postauksessa esitellyt huovutetut lapaset joista tuli samantien suosikkini.

Huivin pingotukseen käytin ekaa kertaa pingotusrautoja. Kissojen innokkuus nykiä neuloja kävi nopeasti selväksi joten kehitin esteitä sängylle hyppäämiseen. Kissaton elämä on ehkä melko lailla tylsempää mutta nyt kun olen siihen jo täysin sopeutunut (kissat palasivat puolen vuoden hoitamisen jälkeen takaisin omistajiensa hoiviin) niin on se toki helpompaa. Uskon silti että hankin jonkun vuoden päästä omat kissat. Nyt on onneksi kuitenkin muitakin hoitokissoja lähipiirissäni joten heidän hoivaamisensa toisinaan riittää toistaiseksi.

 

Näin säilytän huivejani joita en raatsi viikata hattuhyllylle. Huiveja saattaa kertyä henkarilla 5-6 päällekkäin:

Ja lopuksi kirkkaassa alkukevään auringossa kaulaan kiedottuna: