Jeps, täällä alkoi joulun odotus heti lokakuun alusta. Jostain syystä minulle syyskuu on vuoden ahdistavinta aikaa ja silloin kestän vain sillä ajatuksella että lokakuussa helpottaa. Ja niin se meni tänäkin vuonna, eritoten koska olin onnistunut keräämään järjettömän työmäärän syyskuulle myös. Noh, tahtipa ei ole paljoa hiljentynyt lokakuussakaan mutta monen viikon hiljaiselon jälkeen kutomisen suhteen, on ollut mahtavaa että paitsi että sille on aikaa, niin varsinkin että siihen on halua. Olen huomannut että neulomisintoni laantuu yleensä silloin kun elän tosi vaikeita ja hektisiä aikoja. Mielenkiintoista on tänä vuonna ollut tajuta että elämäni kulkee edelleen ääripäästä toiseen vaikka vuositolkulla olen hakenut kultaista keskitietä. Miten sen löytäminen voi olla näin käsittämättömän hankalaa, kysyn vaan?

Mutta asiaan, en edelleenkään Vuodatuksen kuvien hukkaamiselle kismiintyneenä aio postaukseeni kuvia liittää. Tulin tänne päivittämään valmistuneita ja puikoilla olevia töitäni sillä haluan ihan itseäni varten itsekkäästi pitää kuitenkin kirjaa neulomuksistani ja seurata millä tahdilla niitä teen ja mitä teen. Kun sain ison projektin työelämssäni päätökseen syyskuun lopussa, huomasin yllättäen että kaikki keskeneräiset neulomukset alkoivat pitkästä aikaa kiinnostamaan, ja olenkin niihin nyt ahkerasti paneutunut, ja valmistakin saanut. Ikiprojekteista valmistui kauniit pitsineulesukat ja rinsessa-lapaset. Varsinkin jälkimmäisenä valmistuneista lapasista ihmetytti keskenjäänti kun puuttui vain sormen päät ja peukalo. Tajusin kyllä hetken päästä että molemmissa projekteissa valmiiksi saattamista on hidastanut se fakta että ikuinen ongelmani eli että toinen kappale tulee isommaksi löystyvästä käsialastani johtuen, on aiheuttanut sellaisen ketutuskäyrän kohoamisen että olen viskannut tekeleet laatikoiden pohjille. Minähän kun en pura, se ei edes hyödyttäisi kosken kykene tasaiseen käsialaan pitkällä aikavälillä. Nykyisin suosinkin siis Magic Loopilla samaan aikaan neulomista jolloin ongelmaa ei ole.

Sellaisia syysterveisiä tänne. Ei mitään uutta auringon alla varsinaisesti. Paitsi ehkä halu saattaa loppuun asioita niin neulomisessa kuin muussakin elämässä, ja toivottavasti kun viimeisetkin viimeistelyt on tehty, on viimein aika aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. Keskeneräisyyttä on välillä vaikea kestää mutta kun on tavoite mielessä on se huomattavasti helpompaa.

P.s. Tallinnassa ja Karnaluksissa on käyty pitkästä aikaa ja aikeissa on mennä ensi viikollakin. RAKASTAN sitä kaupunkia! <3

Ps. 2 Rakkaassa kotiseudullani Vallilassa ja Kalliossa tapahtuu, mm. Arjen Aarteita -tapahtuma Kallion kirjastossa 18.11. ja Pacificossa 7.12. Edellisessä saattaa tavata allekirjoittaneen... ;)