Näillä Helsingin leveysasteilla on tämä ns. talvi ollut ankeaakin ankeampi, pikemminkin tämä on ollut pidennetty syksy, ja syksyhän on ainoa vuodenaika jota vihaan koko sydämestäni, ja nyt se ei sitten lopu lainkaan, pah..Plussakelit ja lumettomuus pilkkopimeässä ei ole yhtään mun juttu, ainoa vuosi kun olisin sellaisen talven suonut, oli talvi 2010-2011 kun jalkani leikattiin ja oli vaikeaa kävellä muutenkin, saati lumessa ja jäässä. Mutta minun tuurillani lumi saapui tuolloin 2.11, leikkaustani seuraavana päivänä, ja sitä piisasi runsaasti siitä asti pitkälle kevääseen. Tasan ei mene onnenlahjat. Sinä talvena neulomiselle oli tosin sekä aikaa että tarvetta, tänä talvena on molemmat olleet poissa kuvioista joten syksyisen alkuinnostuksen jälkeen neulemojoni on muuttunut totaaliseksi neulepläähiksi vaikka mulla olisi nyt reilun 2 viikon joululomalla ollut aikaa neuloa viimein ihan kunnollakin. Vaan kun ei ole talvikelejä vieläkään näkyvissä niin ei vaan huvita. Kaapit notkuu jo muutenkin turhan panttina olevia neuleita joilla ei ole näillä keleillä mitään käyttöä. Vihdoinkin valmiiksi saamani ohuet polvisukatkin odottavat enää päättelyä ja viimeistelyä, mutta eipä ole intoa kun ei ole käyttöäkään moisilla, nilkkasukilla pärjää ja enempi olisi liioittelua..

Tästä marinasta huolimati olen sentään jotain käsitöitäkin tehnyt valmiiksikin asti. Juuri ennen joulua, heti kun loma alkoi 20.12. aloin virkkaamaan joululahjoja. Jokavuotiseen perinteeseeni kuuluu se että ostan ja teen lahjat vasta kun olen lomalla ja selvinnyt erittäin hektisestä joulukuusta joka on omassa tapauksessani täynnä läheisimpien ihmisten synttäreitä, töitä ja joskus (ei tänä vuonna, sillä olin töissä) pikkujouluja. Tämä joulukuinen juhlakaaos aiheuttaa aina sen että uudenvuodenjuhlinta ei innosta ikinä, vaikkakin tänä vuonna kaverin kanssa päätimme lähes keskiyöllä lähteä juhlimaan, ja kivaahan se oli. Mutta se juhlaähky on aina läsnä kun liika on vaan liikaa. Ja aina mietin että voi kun olisi vähän tasaisemmin jakautunut nämä kemut kun muulloin sitten ei kemuja oikeastaan ole. Se on kuitenkin kivaa että läheisiä tulee väkisinkin nähtyä aika paljon, muuna vuotena sitäkin sorttia on ihan liian vähän.

Ja aijheeseen palatakseni, aloitin tosiaan joulun alla virkkaamaan Virkkuri-kirjan innoittamana joululahjaksi matonkuteista kylppäriin maton, sekä erilaisia ja -kokoisia koreja joita itsellekin tullut jo aika montakin virkattua. Koreja tein lopulta yhteensä 5, muun lahjavarustelun olin poikkeuksellisesti hoitanut jo ostaessani muihin juhliin lahjat, ja näitä juhlia kesti 20.12. asti, kuten aina. 

Lisäksi virkkasin ohuesta puuvillalangasta korvakoruja, enimmäkseen itselleni, mutta yhdet punaiset myös joululahjaksi, sekä matonkuteesta yhden lumihiutaleen muotoisen pannunalusen - myös lahjaksi - jota modasin koska siitä olisi tullut liian pieni. Neuloin pikapikaa myös punaisesta Dropsin Nepal -langasta toivotut lapaset. Malliksi valitsin Ravelrystä löytämäni Bellas Mittens jotka modasin mieleisekseni eli lyhytvartisiksi käytännöllisuuden takia. Siinä taisi kaikki viimeiset kässätyöni ollakin, otin kuvat kaikista mutta en edelleenkään saa niitä koneelle tai tänne ilman liikaa vaativia ponnistuksia joten olen tylsä ja pidän tämän 1,5v jatkuneen linjani.

Joulun jälkeen olen aloittanut jo heti joulupäivänä virkkaamaan 2 mattoa, joista toinen on päättelyä vaille valmis tuleva tuparilahja helmikuuksi. Ja toinen tullee itselle mutta koska kude ei ehkä riitä ihan reunaan asti niin mietinnässä on että mitä väriä käyttäisin toisena värinä reunassa, vaihtoehtoja piisaa. On nimittäin tullut aika lailla hankittua kuteita, mutta huvittavasti niin ettei taida tuota tupari-lahjamattoa lukuunottamatta riittää yhdestäkään väristä koko mattoon vaan niin että ainakin reunan joudun tekemään eri värillä. Itseäni tämä ei oikeastaan haittaa sillä pidän väreistä paljon (vaikka yksivärisyys olisi ehkä tyylikkäämpää), ainoa ongelma on se päättämisen vaikeus värien yhdistämiseksi.

Eli yhteenvetona loppuvuodesta voisi sanoa että neulominen vähensi suosiotaan, virkkaaminen kasvatti. Syytän sääolosuhteita. Hassua sinänsä että neuleblogeja, -lehtiä ja -kirjoja seuraan ja lainailen kirjastosta yhtä aktiivisesti kuin ennenkin, en vain tee paljoakaan käsitöitä, mikä hieman aiheuttaa harmia itselleni, noita ihania lankoja kun on ihan hirveän paljon tullut hankittua. Joten ehkäpä tätä uusinta vuotta voisi yrittää pitää sellaisena vuotena että yrittäisi ns. shoppailla omista varastoista ja tehdä vain neuleita/virkkauksia jotka onnistuu niillä materiaaleilla mitä jo on. Veikkaan että tämä ei ole edes kovin vaikeaa. Tässä samalla suunnittelen tosin Tallinnan reissua, ja sinne en mene ilman Karnaluksissa piipahtamista... Mutta hei, saa sieltä muutakin kuin lankoja! ;)

 

Joulukuun valmistuneet vielä tässä listattuna:

- Virkattu matto 1

- Virkatut korit 5 kpl

- Virkatut korvakorut 7 parit

- Lumihiutale pannunalunen

- Punaiset Bellas Mittens -lapaset Dropsin Alpakasta

- Virkattu matto 2 (tuparilahja)

- Tyttärelle ehkä vuonna 2010 aloitetut sukat saavat paria mutta käsialassa ongelmia. Plus siinä että tein vaihtelevat kaapelit improvisoiden enkä kirjoittanut niitä mihinkään ylös. Kantapäähän asti selätetty kuitenkin mysteeri. Nämä taitaa tulla kuitenkin itselle. Tai ans kattoo nyt jahka valmistuvat. -> nämä valmistuivat vähän ennen joulua, lopputulos oli yllättävänkin samanlainen, ja tällä kertaa jopa laitoin muistiin kaavion malliin siitä mitä tein jos vaikka sattuisi huvittamaan hyödyntämään jatkossakin noita kaapeli-improvisointeja. Otin sukat käyttöön jouluaattona, itselläni pidin, ja hyvä niin sillä ne nyppyyntyivät heti vuorokauden käytön jälkeen rumaksi. Lankana Novitan tummanharmaa Nalle. En taida enää koskaan ostaa muuta sukkalankaa kuin Dropsin Fabelia tai Kirjopirkkaa, ei ole mikään muu vetänyt niille vertoja. Tosin näitä molempia on aika monta kerää jo kaapeissa joten tuo omista varastoista shoppailu toimii tässäkin kohtaa. Puhumattakaan siitä että mulla on aika monet sukat joita käyttää, eli ei ole edes kiirettä tehdä lisää jos ei huvita.

 

Erilaisia käsitöitä tuli yhteensä tehtyä ehkä aavistuksen vähemmän kuin vuonna 2012, mutta kohtuuden nimessä täytyy sanoa että aikakin on ollut huomattavasti tiukemmalla viime vuonna joten ihme olisikin ollut jos ihan sama tahti olisi pysynyt yllä. Noin neljäänkymmeneeseen valmistuneeseen työhön voi olla todella tyytyväinen joka tapauksessa.

Mahtavaa tätä vuotta kaikille, olkoon se sitten lumeton talven osalta tahi ei! Itse odotan jo kärsimättömänä kesää ja iloitsen ajatuksesta että jokainen päivä on taas edellistä valoisempi monen kuukauden ajan, se on hienoa se!.