Tässä taas syksyn inspiroimia kuvia alkuun ja lopussa taas neulomuksia. Senaatintorilta löytyi nämä hauskat karhut joista oli ihan pakko napsia kymmeniä kuvia. Ihan jokaisesta nallesta en sentään ottanut kuvaa vaikka siltä ehkä näytti kun kävin kuvia läpi. Ihania ja hauskoja väriyhdistelmiä ja kuvioita löytyi vaikka kuinka paljon ja on hauska miten saman karhun saa näyttämään aivan erilaiselta kun sen maalaa eri lailla. Neuleohjeissakin usein huomaan kuinka innostun jostain mallista vasta sitten kun näen sen itseäni miellyttävässä värissä. Hassua sinänsä mutta näin vain on.

Syksyn aikana tuli taas piipahdettua Tallinnassa äidin kanssa, ihme kyllä en ostanut yhtään ainoaa lankakerää enkä edes puikkoja tai muuta neulehömppää. Sen sijaan sain äitini ostamaan minulle synttärilahjaksi kirjoneulelapaset jotka on tässä kuvattuna heti laivalla ja sitten vielä kalliolla jossa neuloin pitkin syksyä auringonpaisteessa. Äiti ei millään meinannut ymmärtää miksi haluan ostaa lapaset kun itse neulon ja lankoja pursuaa laatikoista ja kaapeista. Selitin vakuuttavasti että 10 euroa on pieni hinta niin isosta työstä. En kauheasti jaksa kirjoneuleita itse tehdä, nykyään lankoja värjätään jo valmiiksi niin värikkäiksi että varsinaista tarvettakaan ei välttämättä ole jos kirjavaa haluaa. Jostain syystä rakastan virolaisia lapasia, olen ensimmäiset ostanut kun olin 18-vuotiaana Tallinnassa ja käytin ne aivan puhki. En ole edes raaskinut heittää niitä roskiin vaan olen ajatellut että tekisin itse samanlaiset. Eri asia tuleeko se päivä koskaan että sen saisin aikaiseksi!

Sitten lopuksi vielä taas itse neuleasiaan. Eli innostuin kerrankin osallistumaan mysteerihuivihaasteeseen Lankakomeron blogissa. Valitsin langaksi vironvillaa (ei varmaan suuri yllätys) koska halusin että huivista tulee isohko, en pidä pienistä huiveista. Tässä kuvia ensin tekovaiheesta ja sitten valmiina.

Huvin malli 22 leaves Shawlette
Lankana liukuvärjätty vironvilla Sadamarketista
Puikot olivat ehkä 5 bambuaddit, pitisiaddit olivat kiinni muistaakseni Laminariassa tuolloin.

Fiilis huivista on se että se on kaunis mutta ei kovin käytttökelpoinen. Tykkään enempi kolmiohuiveista jotka voi kietoa kaulaan huolettomasti ja lämmittävästi. Tämä malli ei oikein sovellu siihen koska reunus kinnaa kun siinä ei ole sellaisia pitkulaisempia pingotettavia "päitä".. Enkä osaa käyttää huiveja hartioilla, ei ole mun mielestä käytännöllistä, ja jotenkin tulee liian mummomainen fiilis. Kotioloissa sillä ei niin väliä jos on kylmä mutta näin nätti huivi menee vähän hukkaan jos sitä ei muualla käytä.

Ja näin iloisesti Priimassa saa keriä langat vyyhdeltä keräksi. Mahtava palvelu jota olen innolla käyttänyt. Tässä keriytymässä elokuiset voittolankaani Rancoa 2 vyyhtiä. Voitin sittemmin myös saman valmistajan liukuvärjättyä puuvillalankaa joka sekin on jo keritty. Vielä kun keksisi mitä siitä tekisi. Ajattelin keväämmällä ehkä kutaista kerrankin puuvillaisen pitsihuivin kesäkäyttöön. Mutta ans kattoo nyt, näin talvisilla keleillä houkuttelee lähinnä paksut villalangat ja sukkalangat. Priimassa on ollut kyllä mukava käydä, nyt tauollakin on seuraksi aina saapunut joku näillä epävirallisilla tapaamisilla ja eilen oltiinkin sitten jo aika hulvattomien juttujen tuulella! Joskus on kiva olla pienemmällä porukalla niin pääsee tutustumaan selkeästi paremmin ihmisiin. Ei sillä etteikö olisi kiva että viralliset tapaamiset alkavat taas ensi torstaina, eli sinne vaan sitten taas kaikki!

Ja postauksen lopuksi esittelen Kallion asvalttiviidakosta löytyneen mieltäni ilahduttaneen tekstin joka oli pakko taltioida.