Tulin nopeasti huikkaamaan että onpas kiva kun on saatu tänne etelän hedelmienkin iloksi lunta ja pakkasta! Onnessani kaivelin ensimmäisten pakkasten saavuttua viime talvena rakkaudella tekemäni huovutetut lapaset (ah kuinka paljon muistoja niihin liittyikään, jok´ikiseen pariin!) ja paksummat pipot esiin, ja kummasti alkoi myös neulominen samantien inspiroimaan. Valmistakin on tullut. Ette ehkä usko mutta pari pipoa taas.... XD Muutakin on puikoilla mutta niistä sitten myöhemmin. Kuten pipoista raporttia jahka saan otettua ensin kuvat ja siirrettyä tänne ja sitten vielä polkattua, työlästä huh! 

Mutta kotinurkilta pari maisemakuvaa lumen kera tässä, iih lunta, I LOVE it!

Tänä vuonna joulupakettiin tuli tehtyä ainoastaan yksi isompi työ vaikka alunperin suunnitteilla oli useampikin. Jotenkin vain pakkasten ja lumen puute lässäytti fiiliksen kun tiedän että eipä niillä lahjoillani olisi mitään käyttöä. Lähipiirini ihmiset ovat kuumakalleja jotka tarvitsevat vasta paukkupakkasilla villasukkia ja lapasia. Pipojakaan ei juuri kukaan muu käytä, puhumatta kaulahuiveistakaan. Joten mitäpä sitä turhaan ahertamaan tyhjän takia? Yksi lahja on kuitenkin ollut toivomuslistalla jo pari vuotta ja nyt päätin siihen sitten viimein tarttua. Äitini on pitkään haaveillut piposta jossa on paljon ruusuja tai kukkasia pitkin poikin. Mallia haeskeltiin sovittamalla erilaisia pipojani joista ei monikaan sopinut äidilleni lainkaan! Ainoa joka istui oli H&M:stä vuonna ja kukka ja kivi ostamani glitter-pipo joka onkin ollut kovassa käytössä sekä itselläni että tyttärelleni vuosien aikana, kestosuosikki akryylisestä lankalaadusta huolimatta, se on jo jotain! Kukkien virkkaamisen aloitin jo alkusyksystä, ja niitä tulikin sitten väsättyä reilusti yli tarpeiden, tuplaten olisi vielä jäljellä, olisiko kenelläkään ideoita mihin ne voisi käyttää? Laskeskelin suunnilleen monta silmukkaa tästä lankalaadusta tulisi luoda että koko olisi kutakuinkin samaa luokkaa sovitetun pipon kanssa ja sitten mentiin soitellen sotaan:

Kukkahattutäti -pipo, malli oma
Lankalaatuna lahjoitettu liukuvärjätty vironvilla

Reunaan tein kaksinkertaisen reunannirkkoreunuksella resorina, en ole aiemmin kokeillut moista ja ihan kiva siitä tuli. päädyin neulepintana käyttämään jo aiemmin hyväksihavaittua helmineuletta. Neuloin mututuntumalla pipon, tällaista päänmyötäisempää mallia en itse harrasta joten jouduin purkamaan pari riviä kun huomasin että kavennukset tulivat liian tiukkaan, seuraavalla yrityksellä tulos oli riittävän hyvä joten sitten aloitin kukkien sovittelun paikoilleen nuppineuloin. Eka versio oli todella kamala, olisi pitänyt ottaa kuva mutten tajunnut. Pari tuntia ähelsin kukkien kanssa ennenkuin totesin että tämä on riittävän hyvä. Päädyin tekemään toiselle sivulle kimpun kukkia hyvin tiuhaan ja toiselle sivulle vain yhden ison kukan tasapainottamaan vaikutelmaa. Lahjan saaja oli hyvin tyytyväinen, huivikin on tästä langasta annettu aiemmin. Tosin tänään kuulin että reuna on lörähtänyt joten jonkinlaisia korjaustoimenpiteitä on odotettavissa kuminauhan tai vekkien muodossa.

Ja lörähtäneistä pipoista puheenollen, tänään kävelin töistä äitini luo alla oleva piponi päässä rankkasateessa ja jo ennestään löystynyt piponi lörähti sateessa litimäräksi kastuessaan jo suunnattomaksi. Ehkäpä joudun tähänkin kuminauhoja virittelemään, huokaus. Samassa myräkässä hukkasin toisen noppakorvakoruni mutta onneksi nykyään osaan tehdä tilalle toisen parin. ;) Jahka saan ostettua nopat ynnä muut tarvikkeet jostain, näin niitä jossain myynnissä ja keksisin niille muutakin koruilua joten ostoslistalla ovat anyway.

Mutta tässä vielä Pihlajanmarjat-piponi kera heijastinketun, eiku -kissan. Aloitin näiden teon jo 2v sitten, mutta kas vasta nyt sain valmista. Yksi on mennyt lahjaksi kettuja rakastavalle pikkupojalle, tämä on kissoja rakastavalle isolle tytölle (eli minulle), ja yksi on viittä vaille valmis tilausheijastin ystävälle. Näitäkin voisi jatkossa harrastaa enempikin ihmisten lahjomiseen. Tällaisena synkkääkin synkempänä mustana talvena näille todellakin on käyttöä!

Lopuksi vielä pari kuvaa Tapaninpäivän maisemista naapuristossani, aika syksyistä oli mutta silti mielestäni kaunista. Ja ihan viimeisenä kuvana joulutervehdys ystävältäni saamasta hyasintista jonka tonttukoriste oli kuulemma ihan minun näköinen, mitä mieltä olette? Itse tykkäsin kovasti! Ja ihana yllätys oli huomata että kun yksi kukinta vetelee viimeisiään ja meinasin jo kukan surumielin viskata roskiin, että sieltähän versoo uusi söpö pienenpieni kukkanen! <3

Mahtavaa Uutta Vuotta kaikille, toivoopi Vilijaana-tonttunen! 

Tässä vuoden viimeinen valmistunut työ. Joululahjaksi värkkäsin tämän vielä näin jäkikäteen, virkattu iltapuhteena to 29.12. töiden jälkeen. Kivaa ja nopsaa hommaa. Ja ekologista jämistelyä parhaimmillaan. Malli sovellettuna Jämälankakirjasta, langat olivat ohuempaa sorttia kuin ohje joten piti jatkaa vielä pari kerrosta omin päin.

Lankana erilaisia Nalleja yms samaa paksuutta suunnilleen olevia lankoja. Suosikkivirkkuukoukkuni no 3.

Puikoilla on monta työtä, osa enempi vähempi ufoutuneena ja suunnitelmia piisaa sitäkin enempi mutta en usko että valmista tulee enää tämän vuoden puolella. En varmastikaan ihan jokaista kesän ja syyskauden neulomusta saanut tänne postattua, tiedän että ainakin yksi kesän ja yksi syksyn muistikortti on läpikäymättä, mutta pääasiallisesti isoimmat ja miellyttävimmät/onnistuneimmat työt on kuitenkin nyt polkattu. Ennätysmäärä tuli tänä vuonna käsityön saralla rikottua vaikka luulin että töihinpaluuni hidastaisi tahtiani. Viimeisen 2 kuukauden säätila on ainoastaan aiheuttanut sen ettei esim huovutetut lapaset, joita meinasin tehdä lahjaksi, ynnä muut paksut kutomukset innostaneet tänä talvena verrattuna viimeiseen 2 vuoteen. Sen sijaan koruiluun siirtyminen on ollut uutta tänä ajanjaksona. Luvassa vielä yksi välipäiväpostaus, sitten tietokone ja netti muuttavat muualle ja mennään taasen harvennetulla tahdilla.

Edit: sain tilauksen vastaavaan patalappuun, eli vielä tänään meinaan samoista väreistä kutaista patalapun. Kiva että miehetkin osaavat käsitöitä arvostaa! :)

Hupsista, tämä postaus lähtikin ennen aikojaan kun latasin ensin kuvat ja tallensin päivien päähän kuvitellen ehtiväni raapustaa tekstit ennen julkaisupäivää. Vaan tämän kohdalla homma ei mennyt ihan putkeen. Noh, eipä tässä ehkä sen kummempia jorinoita tarvitsekaan, tällaista on viime aikoina tullut väsättyä melkein suuremmalla mielenkiinnolla kuin neulomista. En voi tajuta miksi vasta nyt innostuin koruilusta, aikansa kutakin? Ystävän esimerkin inspiroimana tuli hankittua käsityömessuilta pihdit ja ensin Tallinnan reissuilta helmiä ja korunosia ja sitten vielä Askarellista puuhelmiä. Nyt hankintalistalla on vielä vähän välineitä ja vielä vähän helmiä yms. Juuri näin se villavillityskin alkoi, kun pirulle antaa pikkusormen... ;) En näitä sen enempi nyt jälkikäteen jaksa kommentoida, kysykää jos kiinnostaa, osa näistä (turkoosit ja musta-punaiset) on itselle ja loput lahjoiksi. Ihan kaikkea en muistanut kuvata mutta näillä mennään.

Pipomania jatkui vielä kirppikseltä löydetyn Aino-langan muodossa. Tässä vaiheessa luulin että kohta tulee pakkaset ja talvi joten paksumpi lanka inspiroi. Vaan eipä ne tulleet. Kaulassa on Puron Karpalo-langasta tehty kauluri, 160 silmukkaa 3 kerää siis, myöskin äidin löytämää kirppislankaa.  Minullahan on tästä väristä neulottu pipo 2v takaa, nimisen sen tuolloin Rumaksi Ankanpojaksi mutta kas, viime vuonna siitä tulikin lempipiponi!

Pipon malli oma. Mallineuleen nappasin jostain, vaan enpä yhtään muista mistä, ja sovelsin sitten. Puikkokokokin on mysteeri. Ehkä 6 tai 7 pyöröaddit? :D

Syksyn aikana iski jonkunlainen pipomania (taas kerran). Uusia malleja oli kokeiltava lähinnä omasta päästä sovellettuna mutta myös jotkut valmiit mallit inspiroivat. Ihan hyvä että kuvat tuli nyt kaiveltua kamerasta sillä olen jopa unohtanut tuon sydän-pipon olemassaolon, olisinko sitä pari kertaa heti valmistuttuaan pitänyt! :D

Tässä tytöt rivissä, ensin ilman salamaa laskevan auringon valossa ja sitten salamalla niin että heijastinkukat näkyvät paremmin:

 Ensimmäinen piponi helmineuletuubin inspiroimana, malli oma
Tästä piti kirjoittaa ohje ylös ja jakoon, mutta luulin muistavani myöhemmin. Arvatkaa muistanko? Melko perussettiä kuitenkin, jos joku ehdottomasti haluaa niin voin yrittää ohjetta rustailla, tässä ei kaavioita tarvita, sen verran simppeli malli.

Lankana Karnaluksista hommattua Patonin Alpakka-villaa. Menekki vajaa 100g. Puikot muistaakseni resorissa 5 ja pipossa 5. Aika lörö pipo tuli mutta joskus jopa tykkään siitä.

 Ja sama punaisena pätkävärjättynä versiona. Puikot vaihdoin vähän pienempiin 4,5 ja 5, ja parempihan siitä tuli. Muuten tismalleen sama malli kuin yllä. Tallinnan reissulla kaveri teki ruusun vironvillasta jäämistäni jämälangoista, jonka kiinnitin pipoon. Sain samalla ohjeen ruusun tekemiseen ja kokeilin heijastinlangan lisäämistä reunaan, toimi. Aion tehdä lisää ruusuja ja koota niitä pienen keollisen pipoon. Olen jo yhden kukkapipon tilauksesta tehnyt, tosin kukat eri mallisia. Siitä lisää pian!

 From Norway with Love -pipo
Sydänpipo sovellettuna Nordiasta ostetun Bris-nimisen soija-villalangan paksuudelle, lanka sama kuin edellisen postauksen helineulekauluri. Lankaa jäi kaulurista reilusti yli joten ostin jo aiemminkin himoitsemaani tummanharmaata Brisiä. Pikkasen jouduin purkamaan että sain oikean ja riittävän silmukkamäärän sillä kirjoneule veti pipoa kasaan oikein urakalla. Silmukkamääriä tai muitakaan speksejä en muista, voi kysyä jos mielenkiintoa piisaa. Aika tuulinen keli oli kuvauspäivänäkin niinkuin nytkin. Tukka hulmusi, pipot lähtivät kalliolla lentoon ja näpit jäätyivät kuvatessa.

 Pihlajanmarjat pipo vol 2
Lankana 100% alpakka, ostettu Karnaluksista, neulottu 3,75 puikoilla

Fiilis langasta loistava, ostin jo samaa viininpunaisena, mutta tähän malliin väri oli liian tumma, kuvio ei oikein erotu ja jotenkin se ei laskeudu kovin hyvin. Mutta ihan käypä pipo tämäkin silti on, pehmeä ja lämmin. Tähän väsäsin heijastinkukan ja penkoessani laatikoita löysin kasan unohdettuja pinssejä joista yhdelle annoin uuden elämän kukan keskustana.

 Pipomanian iskiessä juurikin harmaan ja punaisen sävyihin olikin sitten luontevaa  tehdä Novitan Puron Kivi-väristä kauluri. Ostin tätä myös Karnaluksista lokakuussa kun suunnittelemaani vastaava Austermannin lankaa ei ollut lainkaan. Ihan hyvä niin sillä tämä väri on ollut kävin käytännöllinen harmaaseen kauteeni. Tein tämän pyörönä, 150 silmukkaa ja muistaakseni 5 puikot. Neuloin n. 30cm, menekki kutakuinkin kokonaan 3 kerää eli 150g. Koko passeli, muut kokeilut ovat osoittaneet että isommalla silmukkamäärällä neule lörähtää liian isoksi. Tosin haluaisin vielä yhden tuubin tehdä niin että se olisi vieläkin muhkeampi. Luulen että lankaa menisi sitten vähintään 4x50g, tai jopa enemmän. Ostin jo myöhemmin Karnaluksista Austermannin vastaavaa liilan sävyistä lankaa 5 kerää mutten ole päättänyt mitä teen. Myös tätä Puroa olisi vielä 2 kerää jäljellä, pipon tai lapasethan tuosta saisi mutta paksujen lankojen neulominen ei ole innostanut näinä lämpimän talven päivinä.

Marraskuista maisemaa kotikulmilla:

 Ja pyykkivuoria rakastavat kullannuppuseni. Aina kun lajittelen pyykkiä lattioilla, katit kellahtavat onnellisina kasojen päälle. Mitä likaisempaa, sen parempi, hikiset treenivaatteeni tuntuvat olevan parasta mitä kissat tietävät. Tosi rakkautta ei voita mikään! <3

Jos joulukuu oli musta, niin loka- ja marraskuussa harmautta riitti. Jostain syystä tavoistani poiketen harmaa siirtyi myös vaate- ja lankapalettiini vaikka yleensä rakastan kirkkaita värejä. Näillä mentiin sitten pari kuukautta putkeen, vasta viime viikon-kahden aikana olen tehnyt paluun värikkäisiin vaatteisiin ja kutomuksiin. Hassua. Tässä pari harmauden inspiroimaa tylsyyden lasta:

 Tuubikauluri, malli oma
Silmukoita taisi olla 59, neulottu tasona helmineuletta muistaakseni n. 120cm (miten tuntuu aika paljolta..?) ja ommeltu kääntäen reunat vastakkain niin että keskelle tulee ns. käänne. Tällä on oma nimi jota en tietenkään muista edes sen vertaa että googlettamalla löytäisin... Sama pää kesät talvet! Puikot taisivat olla 6 addit, takuuseen en mene. Lempiasusteena tämä toimi pari kuukautta vaikka tavoite olikin vieläkin muhkeampi kauluri.

 Ja sitten syntyi Pihlajanmarjat pipo harmautta piristämään... :D
Malli oma, neulottu ohuesta puuvillalangasta kaksinkertaisena, lanka Karnaluksista, menekki taisi olla jotain yli 100g, puikot 3,75.

Tästä tajusin jopa kirjoittaa ohjeen ylös, vielä kun osaisi sen tietotekniseen muotoon saattaa jotta saisi sen muidenkin iloksi jakoon... Kokeilussa on muut lankalaadut, alpakkaversio on valmis, tavallinen villalankainen kesken. Jotenkin alkoi kolmannen kohdalla tällaista levotonta ja vaihtelunhaluista ihmistä kyllästyttämään!

Alla kuvia syysauringosta Vallilassa, vaikka se ei usein täällä vieraillut niin joskus kuitenkin!

Tänään Tapaninpäivänä oli jälleen kummallinen valoilmiö herätessä taivaalla parin syksyisen säätilan omaavan päivän jälkeen. Yöllä oli hirveä sademyrsky joten en yhtään odottanut moista ihmettä. Alkuillasta kävin hieman ulkoilemassa ennen treenaamista ja tuuli oli kyllä melkoinen vaikka syyssadetta ei kerrankin ollut ilmassa. Loppuvuosi on ollut enimmäkseen harmaa ja sateinen, ja kuten pelkäsin, niin oli joulukin. Mulla ei oikein joulufiilis irtoa ilman lunta, mutta näillä mennään. Osuvasti neuloin marraskuussa "Some Cloudy Day" -säärystimet, ohje ilmaiseksi Ravelrystä.

Halusin näistä pitkät ja niinpä tein mallikertaa reilusti enemmän kuin ohjeessa, muistakseeni 22 kertaa 16 sijaan. Alku näytti niin tiukalta että aloin löysentää käsialaani. Se taisi olla virhe sillä näistä tuli todella löröt ja valuvat nilkkoihin makkaralle. Noh, jos lunta tulisi niin käyttöä olisi... Lanka perussukkalankaa 160m/50g, ostettu Karnaluksista lokakuussa. Menekki taisi olla ehkä n. 150g, ostin 250 varmuuden varalta mutta lankaa jäi aika paljon yli. Puikkokoko taisi olla 3 addit, jotka ostin monen muun pyöröaddin lisäksi samalla reissulla, muistaakseni 7 moiset hankin. Ei vähään aikaan luulisi kokojen loppuvan mutta arvatkaa vaan onko usein juuri se puikkokoko mitä tarvitsee muussa työssä kiinni? No ainakin voi vaihtaa puikkoja... Ostin aika monta paksua pyöröpuikkoa, ja näillä säillä ei kyllä paksujen lankojen kutominen ole innostanut yhtään. Pakkasia edelleen odottaessa, saa nähdä tuleeko tänä talvena lainkaan.

Joulukuun mustaakin mustempina iltoina tuli käytyä hoitamassa maltilliset jouluostokset silloin kun muut ihmiset eivät olleet liikenteessä. Maanantai 19.12. oli pimeä ja sateinen ilta joten Senaatintorilla oli hyvä käydä Tuomaan markkinoilla, väkeä ja tungosta ei ollut. Yllättyin myös kun sattumalta kävin ekaa kertaa uusitussa Kluuvissa ettei sielläkään ollut minkäänlaista tungosta. Ilahdus oli vielä suurempi kun löysin sieltä kaiken tarvitsemani ja tykkäsin uusitusta kauppakeskuksesta todella paljon vaikka yleensä en moderneista jutuista innostu läheskään niin paljon kuin kaikesta vanhasta ja rostiikkisesta. Tuolla ihmeekseni viihdyin ja kaupat oli ihania! Alla pari kuvaa Senaatintorin joulutunnelmista. Huomenna paluu arkeen, jippii!

Näinä pimeinä päivinä ollaan kissojen kanssa vietetty yhteistä aikaa lähinnä näin: