Karkkimekkoni ei ota valmistuakseen sitten millään, mutta sen sijaan olen väsäillyt jotain muuta karkkimaista. Pinkki väri ei millään muotoa ole mun juttu mutta hairahduin Tallinnassa Karnaluksissa lankaan jossa on kaikkien muiden karkkivärien joukossa pinkkiä. Pienessä mielessäni kuvittelin tämän sopivan sateenkaaren väriseen Revontuli-huiviini, mutta totuus oli toisenlainen. Langan pinkin ja turkoosin sävyt olivat huomattavasti kylmempiä sävyltään kuin tuo vironvillana tunnettu lanka. Olin ajatellut tehdä tästä pipon ja lapaset, mutta päädyinkin tekemään pipon ja huivin sillä tähän lankaan sopivaa huivia minulla ei ole. Lapasia sen sijaan löytyy tähänkin väriin sopivana niin vihreänä kuin turkoosina. Joten da-daa, hetken pähkäiltyäni puikoille hyppäsi yllätyksekseni jälleen Baktus! Alku meni purkuun pariin kertaan sillä halusin tehdä siitä erilaisen kuin ekastani ja omat kokeiluni eivät napanneet. Sitten yhtäkkiä muistin että minun on pitänyt sukkien lisäksi kokeilla raidottaa liukuvärjättyllä langalla muitakin kutomuksia joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Tulosta voisi ainakin sanoa värikkääksi. :P Tässä kuvat:

Palmikkopipa omasta päästä, lankana Austermann Creativ + Filtz n. 75g
Puikot 4,5 Addit, kudottu Magic Loopilla, palmikot ilman apupuikkoa

Inspiraatio tähän pipoon samoista kuin ennenkin; Yhteishyvän paksu tupsupipo sekä Micmacissa näkemäni akryylipipo. Tähän versioon ei ollut tarkoitus tehdä lainkaan tupsua mutta viime yön pimeinä tunteina saatuani Baktuksen valmiiksi, pyörittelin jäljelle jäänyttä nöttöstä, ja väsäilin vielä sen tupsunkin sitten kuitenkin. Kätevästi meni kaikki ostamani lanka sitten! Juu, ja tykkään vaikka tupsut ja palmikot eivät ole niin mun juttu. Vai ovatko sittenkin? :D

Baktus-huivi, lankana Austermann Creativ+Filz, puikot 6 addit (pyöröt tietysti, 80 cm), langankulutus n. 125g

Kummasti tämäkin malli koukuttaa. Edellinen huivini on ollut non-stop käytössä valmistumisestaan asti sillä tänä talvena kaikki pehmeä ja lämmin on ollut ihan parasta. Aina oikein -neule ei ole mun juttu mutta kolmioksi mukavasti muokkautuva malli paksusta langasta sen sijaan on. Olen yrittänyt miettiä jotain omaa sovellusta muulla neulostyypillä mutten ole keksinyt (vielä) mitään järkevää. Ehkäpä se Lacy-Baktus seuraavaksi? Ensimmäinen huivini venähti käytössä vähän liiankin pitkäksi vaikka valmistuessaan oli juuri sopiva joten tarkoituksenani oli käyttää tähän vain 2 kerää ja 100g lankaa. Käsivaralta kuitenkin arvioin väärin ja lanka loppui kesken. Onneksi piposta jäi riittävä nöttönen paikkaamaan asia, ja huivi tuntuu nyt juuri sopivalta. Yhteensä näihin meni siis 200g. Tänään ulkoilutin näitä ekaa kertaa ja tunnustan että ne ovat vieläkin päälläni. XD

Lauantaina piipahdin lähilankakaupassani Priimassa ja vaikka tarkoituksenani oli vain katsella niin sorruin. Mutta langat ovat niin ihania että en kamalasti kadu. En ole tainnut tuolta kaupasta vielä aiemmin mitään ostaakaan vaikka ennenkin on piipahdettu. Joten oli jo aikakin lähikauppaa kannattaa. Kaupan etuna on se että sain keriä vyyhdit kerimislaitteella joka poisti kätevästi kynnyskysymykseni ostamiselle. Eli sen että vihaan vyyhtien kerimistä. Ystävällinen myyjä opasti laitteen käytössä ja lupasi että saan tulla myös muita vyyhtejäni kerimään. Täytyy tuota tarjousta käyttää hyväkseen vaikka ostamiseen sortuminen lisääntyy ihan varmasti kun moista kehtaan mennä sinne harrastamaan. Oma laitekin alkoi houkuttamaan mutta ihan vielä en ole siihen valmis.

Päivittelin tuossa pariin otteeseen sivupalkkejani jotka olikin yli puolen vuoden ajalta päivittämättä. Hassua kun tuntuu että en kamalan paljon ole vuoden aikana kutonut, mutta sain laskettua vuoden 2009 saldoksi n.50 valmista kutomusta, hiphurrei! Olen todella hämmästynyt sillä tuntuu että keskeneräiset työt ja lankavuori sen kuin kasvaa mutta näköjään valmistakin todella syntyy. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka toisaalta alkaa tuntua että kaapit pursuilee huiveja, pipoja ja sukkia jo siihen malliin ettei niitä ehdi enää kaikkia käyttämään. Täytyisi varmaan siirtyä pikkuhiljaa kutomaan muille?

Kutomisaiheesta poiketen tämän polkkauksen kuva on kengistä joihin hurahdin välittömästi kun ne näin ja jotka piti tilata Turusta kokojen loputtua alen aikaan Helsingistä. Maiharivillitys on siis iskenyt tännekin - jos se ikinä edes mihinkään poistui. Dr Martensit ovat usean vuoden ajan kutkuttaneet, kuten monella muulla, ne olivat vakiovarustukseni 80-90-luvun taitteessa asun kuin asun kanssa, ja pidin niitä niin kauan että ne hajosivat päältäni. Siihen meni monen monituista vuotta. Ainoa mikä hillitsee ostamisvimmaani on aivan törkeä hinta joten odottelen josko jostain alesta ne joskus saisin (tuskin). Korvikkeena toimivat hyvin nämä vagabondin vastaavat, jotka yllätyksekseni ovat toisinto 20v takaisesta mallista. Heh, ilmankos kolahtivat meikäläiseen. Kengät ovat olleet jo käytössä kuten kuvasta näkyy. Tykkään. Seuraavaksi varmaan alan pitää ylisuuria kukkamekkoja näiden kanssa. Tai ruutupaitoja ja rikkinäisiä jättifarkkuja. Ruutupaidan jo omistan. *silmienpyörityksiä.

Pakkaskeli inspiroi kutomaan paksusta villalangasta pipon leveällä kaksinkertaisella ribbineuloksella. Palmikot jaksavat kiehtoa nyt loputtomasti vaikken kovin paljoa aiemmin välittänyt. Apupuikon käyttö on minusta rasittavaa joten nyt opettelin tekemään ne ilman. En edelleenkään kovin paljon pidä palmikoiden tekemisestä mutta enpä ollut riippuvainen apupuikosta. Kutominen sujuu nykyään lähes aina Magic Loopilla, kohta en varmaan enää tarvitse sukkapuikkoja lainkaan! Siirtymä on tapahtunut niin vaivihkaa etten ole edes huomannut missä vaiheessa olen alkanut kaiken kutomaan sillä tyylillä. Ei siis enää putoavia, kiliseviä ja hukassa olevia puikkoja, ou jee. Tää on just mun juttu siis.

Pakkastontun tupsulakki, malli oma
Halusin piposta samaan aikaan todella lämpimän sillä kaikista muista pipoista tuulee läpi kylmällä ilmalla, joten kaksinkertainen ribbineulos oli lähtökohtana. Inspiraationa palmikoille ja tupsulle toimi Yhteishyvän tupsupipo. Lankana Karnaluksista Tallinnasta ostettu Cosy wool joka on nimensä veroinen, lämmin ja mukava, kotoinen. Tykkään kovasti. Kudoin pipon kutosen puikoilla jotta sain tarpeeksi tiivistä jälkeä. Pakkasessa testattuna oli mukavan lämmin, ensin melkein hiostikin. Ajaa siis tarkoituksensa hyvin. Paras kehu oli ehkä teinin suusta: "Tää ei ole sun tekemä, eihän? Ei ole yhtään sun näköinen". Häneltä se oli suuri kehu.

Puikolla on nyt monta projektia (niinkuin aina), Laminaria vihdoin ja viimein (jonka alkukuvion kutomisesta en pitänyt), värikäs pipo ja polvisukat aktiivisimmallaan, näistä joku on varmaan seuraava polkkaus. Toviottavasti siinä ei mene sitten kesään asti... ;)

Blogipäivitys part 8:

Viimeinen kuukausien hiljaisuuden katkaiseva polkkaaminen on nyt tässä. Saattaa olla että olen jotain unohtanut kuvata tai siirtää kuvan (heti tuli mieleen yksi), mutta katsotaan tuleeko niitä puuttuvia palasia sitten tänne myöhemmin. Tänään, juuri äsken, sain valmiiksi superlämpimän piposen josta polkkausta jahka ehdin ja jaksan. Pakkaset innoittivat valitsemaan varastosta sen paksuimman 100% villalangan puikoille, ja ah, se tuntuu kyllä niin mukavan lämpöiseltä että innolla odotan että huomenna pääsen pakkaseen pipon testaamaan. Samaa lankaa piisaa aika paljonkin joten elämäni ensimmäisen kaulurin ja tietty myös lapaset täytyy siitä tehdä. Ja varmaan pari pipoakin. :D

Mutta tässä nämä rumat ankanpoikaset, myssy valmistui jo aika päivää sitten syksyn alussa vaan enpä ole kertaakaan käyttänyt. Jotenkin tuo vihreän ja liilan yhdistelmä on... hmmm... ystäväni sanojen mukaan "hurja". En hänen kommenttiaan silloin ymmärtänyt mutta pipon valmistuttua olen ollut kutakuinkin samaa mieltä. Hurjat väriyhdistelmät kyllä miellyttävät minua useinkin mutta tämän kanssa minulla ei ole mitään mätsäävää vaatetta, kaulahuivia eikä lapasia. Joten niitä odotellessa....

Novitan baskeri omin modauksin, lankana Novitan Puro, väri muistaakseni Jäätynyt Karpalo (on todellakin, eikä millään hyvällä...).

Bolero, mallia pötkylä jossa resorit ommeltu yhteen. Lanka Tallinnasta pari vuotta sitten Liann Löngadista ostettua mohair-sekoitetta. Tämä hartialämmitin valmistui kirjaimellisesti hartioita lämmittämään kun joulukuun alussa yläselkäni teki tenän. Myöhemmin kävi ilmi että lihaksien lämmittämisestä ei ollut mitään iloa selkäongelmissani mutta silti tätä on tullut pidettyä paljonkin kotioloissa niskaa lämmittämässä. Tekele on melkoinen rumilus, enkä ole tämän kummoisempaa kuvaa edes viitsinyt yrittää, tästä näkee olennaisen. Funktionaalisuus sen sijaan toimii, lämmittää mukavasti ja tätä voi pitää piilossa hupparin alla... ;)

Part 7:

Tässä päivänä muutamana flunssan kourissa kärvennellessä sain viimein tartuttua toimeen suunnittelemieni kankaiden suhteen. Kristiinan kässäpussukka oli niin kätevä mielestäni että ajatus jäi mieleeni muhimaan. Muovipussi kun ei ole mikään kovin esteettinen tai kätevä kapistus neulomusten kuskaamiseen. Ostin kolmea erityyppistä ja eriväristä kangasta joista kaikista tein vetskarillisen ja pussukkamaisen version. Vetskarin ompelun helpoimman kautta opin kesäisellä kurssilla josta olen blogannutkin heinäkuussa. Nyt sitten viimein tein lisää kässäpussukoita samalla tyylillä. Ensimmäinen "Muse"-kirjailtu onkin ollut omiaan puikkojen säilyttämiseen. Näistä uusista osa tulee pyöröpuikkojen säilytykseen. Pussimainen ohje on tehty Kristiinan neuvoja myötäillen, eli otin pahvisen ympyrän muotoisen lautasen ja piirsin kankaalle reilun puoliympyrän josta hahmottelin kahvat. Kaksi seuraavaa versiota tein paljon isommiksi, mutta tuo pienin taitaa olla kätevin. Eilen tein vielä kaksi pussia, pienen keltaisen ympyräpussukan ja isomman neliskanttisen musta-hopeasta mustalla vetskarilla lahjaksi.

Tuosta turkoosista kukkakuvioisesta kankaasta olen ajatellut tehdä myös ison kassin sillä rakastan kuviota ja värejä. Harmi etten ostannut alessa olevaa kangasta enemmän, sitä ei enää ole. Kaikki kankaat on ostettu Eurokankaasta. Laiskuuttani ja pihiyttäni en ole tehnyt näihin vuoria lainkaan. Ehkä seuraaviin teen. Jos jaksan.

Tänään on ollut ihana pakkaspäivä jälleen, olen ehkä hullu mutta tykkään lumesta ja pakkasesta todella paljon, mielestäni kylmyys on lähinnä pukeutumiskysymys. Ja kun kerran itse voi kutoa tarvittavat asusteet niin mikäs sen parempaa. Plus että voi sitten vielä hyvällä omallatunnolla kutoa lisää "kun niitä kerran tarvitaan". Etelän leveysasteilla ei lumi viime vuosina ole paljoa talvisin hemmotellut joten nyt täytyy tästä nauttia!

Blogipäivitys part 6 (vielä yksi tulossa näistä jo valmistuneista ja kuvatuista kutomuksista ja lankashoppailuista):

Ostoksia joulukuulta. Käytin erään joulukuisen päivän shoppailuun lanka- ja kirjakaupoissa, ja toisen Vanhan joulumyyjäisiin ja Ogelin neuletapaamiseen. Sypressistä ostin turkoosia Lett Loppia 3 kerää kuvitellen sen riittävän pipoon ja lapasiin. No nyt olen saanut päähäni että haluan tehdä muhkean palmikkopipon joten lapasiin ei lanka riitä. Ja lankaa ei enää varmaan ole, nuo olivat lopetetun erän viimeisiä. Tajusin myös että en omista yhtään huivia joka sopisi tuohon lankaan. Joten kierre jatkuu sillä nyt täytyy ostaa lankaa sekä huiviin että lapasiin joka mätsää tulevaan pipoon! :D (seliseli...)

Menitasta ostin kasan Fabelin sukkalankoja (10 kerää, iiks) eri väreissä, puikoille hyppäsivät musta-harmaa-ruskeat samantien polvisukiksi. Varret on tehty ja päätin opetella Magic Loopilla kutomaan kahta sukkaa samaan aikaan loppusukan ettei tule sitä itselleni tyypillistä "toisen sukan syndroomaa". Ohje Kristiinan silmukat -blogissa. Luulin että siiman pitää pyöröpuikossa olla todella pitkä ja ostin Tallinnasta Karnaluksista 2mm pyöröt 2m siimalla... Joo, ei sen niin pitkän tarvitsisi olla todellakaan! :D Menitasta hyppäsi mukaan myös Regian Hand-Dye Effect -lanka sinivihreänä ja siitäkin olisi tarkoitus kutoa polvisukat. Varpaista aloitus olisi tavoitteenani opetella tällä kertaa. Hobboksin kirjakaupasta löytyikin siihen sopiva aarre Joy of Sox, ihania malleja ja ohjeet moniin erilaisiin aloituksiin ja kantapäihin. Vielä en ole ehtinyt mitään aloittaa kirjasta mutta ihailtu on.

Vanhan joulumyyjäisistä tuli ostettua sitten itselle joululahjoja jotka omasta mielestäni "ansaitsin". Kaunis turkoosi-ruskea rannekoru ja turkoosit korvakorut lähtivat mukaani, sekä Virkkuukoukkusen pari pinssiä ja ihanaa joulukorttia. Ogelista en sortunut ostamaan mitään muuta kuin suunnittelemani Janne-kerät paksuja sukkia varten. Se oli saavutus sillä hiplasin kyllä muitakin keriä mutta vein ne takaisin hyllyyn. Hyvä minä.

Kuvissa mukana myös joulukissani joka oli hoidossa pari viikkoa omistajien ollessa matkoilla. Kiinnyin kattipattiin kovasti ja nyt on harkinnassa oman hankkiminen. Joten jos jollakulla on tiedossa kotia kaipaavia kissanpentuja pääkaupunkiseudulla tai lähellä (minulla ei ole autoa), niin kertokaa! :)

Sukat Monkey, jotain omia modauksia taas joukossa. Tämä kuvio jaksaa jostain syystä kiehtoa aina vaan suunnattomasti, hassua. Vähän löröt tuli, onkohan mun käsiala löystynyt? Lankana Fabelia, kuinka yllättävää.

Tässä kaksi viimeisintä valmistunutta kutomusta, eli bolero jonka meinasin kutoa ohjeen mukaan mutta sitten tulin toisiin aatoksiin ja muokkasin kuvion oman maun mukaan. Perusohje on Ribbed Lace Bolero. Näitä tulee tehtyä lisää, ja jopa ohjeen mukaan kesäisempi versio, lankana Tallinnasta ostettu Novitan Cannes. Karnaluksista saa Novitan lankoja paljon edullisemmin kuin Suomesta joten jos niille on tarvetta ja Tallinnaan on menossa niin kannattaa käydä. Juurikin bolero on Novitan Rose Mohairia ja sitä oli loistavat värivalikoimat Karnaluksissa. Itse tosin olen ostanut nämä 2 kerää joskus loppukesästä Prismasta. Boleroon meni vähän yli 1 kerä lankaa joten otaksun että saan vajaasta kerästä vielä pipon tehtyä.

Pipo on sitten sitä Tallinnasta löytämääni Puron tyyppistä Austermannin lankaa nimeltä Kreativ+Filz. Langoissa oli reippaampia sävyjä kuin Purossa ja tuli sitten kahmittua tuota yhteensä kilo paria eri väriä. Lankaa on sama metrimäärä kuin Purossa mutta jotenkin se tuntuu hieman ohuemmalta. Piposta tuli hieman liian löysä mutta menee se noinkin. Ehkä pujotan langan resorin yläreunaan. Malli on omasta päästä sävelletty, palmikon ohjeen löysin täältä: Tupsupipo. Lankaa kului noin 1,5 kerää.

Punainen on selkeästi tekemässä monen vuoden jälkeen paluuta väripalettiini, kuin myös liilan eri sävyt. Saapi nähdä vaikuttaako tämä suunta jatkossa sinivihreään lankapalettiini...

Part 5:

Kuvien laatu ei ole kummoista mutta en kertakaikkiaan jaksa käyttää kuvailemiseen ja niiden etsimiseen kauhean pitkää aikaa. Näihin on siis tyytyminen, epätarkkuuksineen ja muine epäkohtineen. Perfektionistina minun on moista välillä vaikea antaa itselleni anteeksi, mutta jos alan niuhottaa en saa blogia ikinä päivitettyä. Näillä siis mennään, raipatirai.

Novitan Puroa ostin jo kesällä heti kun langat tulivat kauppaan. Pipo valmistui melko nopeaan Novita lehden syys09 Palmikkopipo-ohjeella. Tietenkin tapani mukaan olen modannut ohjetta itselleni sopivaksi sillä silmukkamäärä tuntui liian isolta, ja niin se olisi ollutkin.

Olin ajatellut tehdä pipoon sopivan huivin saman lehden lasten kaulahuivin ohjeella ja käyttää siihen reilut 2 kerää. Toisin kävi. Tasainen "aina oikein" kaulahuivi ei ikinä päässyt puikoille, sen sijaan melko vastaava Baktus-huivi kaikessa yksinkertaisuudessaan olikin luonnollinen valinta kolmiohuivi-friikille. Huivi valmistui vasta viime viikolla ja se sitten söikin 2 kerän sijaan 3, sillä halusin että huivin saa solmittua niin että ei tee yhtään tiukkaa. Ajauduin myös sommittelemaan useammasta kerästä langanjuoksuja sillä halusin että huivista tulee suhtkoht symmetrinen värien vaihtuvuudessa. Sai kyllä pätkiä monesta kerästä, ja pääteltäviä langanpätkiä piisasi, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen, ja tiedän että jos en olisi vaivautunut olisi minua häirinnyt asia aina kun laitan huivin kaulaani. Hassua sinänsä koska yleensä pidän sellaisesta "hallitusta kaaoksesta", joka sallii ja jopa suosii yllättäviä väriyhdistelmiä ja epäsymmetrisyyttä yms.

Tarkoituksenani on ollut tehdä joko tupsut tai kukat huivinpäihin, saa nähdä tuleeko tehtyä. Huivi on arvatenkin valmistumisestaan asti ollut nyt kovassa käytössä (mun vakiolause...) ja tänään paukkupakkasilla olin todella tyytyväinen niin lämpöön kuin huivin pehmeyteen. Nukkaantumistakaan en ole havainnut, ainakaan vielä. Olen siis tyytyväinen. Erittäin. Vielä kun lapaset saisi aikaan tuosta langasta. Lankaa on nyt melko vähän joten ainakaan huovutettuja versioita ei taida noista saada. Ehkäpä siis teen vain peruslapaset. Saatan tosin silti joutua ostamaan lisää lankaa. Katsotaan...

p.s. Flunssakin tuntuu alkavan helpottamaan, mikä helpotus. Täytyy äkkiä polkata kaikki kuvat sillä terveenä taitaa taas tämä homma jäädä mappi ö:hön... ;)

Blogin päivitys, part 4:

Revontuli-huivini no 2. Liukuvärjättyä lankaa kutoessa on aina kiehtovaa ja jännittävää seurata miten värit osuvat kuvioihin. Olisin ehkä halunnut enemmän sinistä ja liilaa mukaan, mutta kun etukäteen ei pysty tietämään miten värijuoksut osuvat niin... Päätin että käytännöllisyyssyistä tein huivin yhtä mallikertaa pienemmäksi sillä käytän huiveja nimenomaan kaulahuivina. Edellinen huivinihan on tehty ohjeen mukaan ja on takin kanssa hieman liian runsas. Sekin huivi on silti kovassa käytössä, se on siirtynyt koti- ja unikäyttöön. Aluksi mietin tämän huivin kanssa että onkohan liian räikeä jopa minulle, mutta käytössä olen havainnut että pikemminkin tämä on juuri minulle täydellinen ja sopii kaikkiin vaatteisiini. Kovassa käytössä siis on ja tykkään.

Vironvillasta tykkään ylipäätään huiveissa todella paljon. Olen aikeissa kokeilla myös pipona ja lapasina jahka saan aikaiseksi.  Ja olen ostanut myös kiekon tämänväristä hahtuvaa mutta edellisen postaukseen liittyen, en oikein osaa aloittaa kerran epäonnistuneen kokeilun jälkeen. Lanka katkeili koko ajan ja sitten selvisi että sitä pitäisi vissiin kutoa kaksinkerroin. Joten lankaa pitäisi keriä ja sitten vielä sovitella liukuvärjätyt värit kohdilleen. Menee siis liian hankalaksi. Täytyy katsoa jos saan aikaiseksi ostaa toisen kiekon joltain Tallinnan reissulta. Jos joku on jossain vaiheessa sinnepäin menossa niin minua kannattaa kysyä mukaan. Tällä hetkellä perjantait yleensä sopii parhaiten. Todennäköisesti lähden anyway helmikuun loppupuolella, mutta kokemuksesta olen oppinut "you never know..."