Kotikatuni varrelta löytyi jo 2 kuukautta sitten kauniin lumiset näkymät. Tätä katua olen nyt koipeni kanssa tallaillut ahkeraan niin neuletapaamisten kuin varsinkin polveni kuntoutumisen takia. Lunta ja jäätä on Helsingissä piisannut ennätysmäärät, ja minä olen tykännyt vaikkakin leikatun koiven kanssa liikkuessa on joutunut olemaan todella varovainen. Paraikaa ikkunasta katsoessa näkymä on nyt taas samantapainen, ja lunta tuiskuttaa lisää urakalla. Toivottavasti ei tulisi enää nollakelejä ennen kevättä. Rakastan lumista talvea lähes yhtä paljon kuin kesää. Tässä muutama kuva marras-joulukuun vaihteesta ja lopussa vielä pari neulekuvaa.

Sitten vielä tarkempia kuvia jo aiemmin vilautetusta superpaksusta pipostani jolle löytyi joulukuun paukkupakkasilla yllättävän paljon käyttöä. Alunperinhän meinasin pipon purkaa ja jakaa paksun langan kahtia ja tehdä siitä vähemmän paksun pipon mutta neuletapaamisessa minut ylipuhuttiin tekemästä sitä. Ja hyvä niin, vaikka pipoja on paljon niin yksi jättipaksu on tänä talvena hyvä olla olemassa.

Malli oma, lanka Nordiasta (New York tms?), puikot 12.